torstai 17. lokakuuta 2013

Nyt kisataan! - Tosissaan, leikillään vai ennen kaikkea yhdessä syksystä ja merestä nauttien?

Elämässä on hyvä olla tiettyjä vuoden kiertoon liittyviä rituaaleja. Meillä purjelaivailijoilla vuoden kiertoon kuuluu neljä kiintopistettä. Huhtikuussa ulostelakointi, kesäkuussa juhannus, lokakuussa Tervasaaren tynnyri ja muutaman viikon kuluttua sisääntelakointi Suomenlinnaan.

Tämän vuotinen Tynnyri on järjestyksessä Svanhildin kahdeskymmesneljäs. Kuinka erilaiselta maailma näyttikään silloin, kun laivamme osallistui ensimmäisen kerran tähän kisaan? Onkin hauska ajatus, että vaikka miehistö ja maailma ympärillä muuttuvat, pysyy Svanhild vuosikymmenestä toiseen samanlaisena, ikinuorena.

Toki laivamme vaatii runsaasti säännöllistä huolenpitoa, muun muassa uuden kannen viime talvena, pysyäkseen vuodesta toiseen hyvässä purjehdus- ja kisatrimmissä. Tänä vuonna kanssamme kisasi 40 aikuista ja 10 lasta, nuorimman purjehtijan ollessa puolivuotias, vanhimman ollessa seitsemänkymppinen.

Kisareitti kulki Lauttasaaren selältä Kruunuvuoren selälle. Mukaan mahtui useita tiukkoja jiippejä, kipparimme hikoilua vanhaa puista ruoria vääntäessä, miehistön viisastelua oikeasta kisataktiikasta ja purjeiden oikeaoppista trimmaamista.

On sanonta, että yksi kuva vastaa tuhatta sanaa. Ohessa muutamia Leinon Pasin kuvia Tervasaaren tynnyristä vuosimallia 2013!



Pilvi ja Helena


Kipparikokous Astridilla, ennen lähtöä. Reitin suunnittelija,
esittelijä, Astridin päällikkö ja kisan ylituomari Olli äänessä

Astridilla trimmataan vimmatusti

Hoppet

Joanna Saturna ja Svanhild

Astridin puomin päässä Hoppet

Kaunista

Palkintojenjako seremonia Hyökyllä

Tänä vuonna uutukaisena jokaisen laivan miehistön piti esittää
jokin ohjelmanumero

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Katin päiväkirjaa Sail & Play purjehdukselta 15.7


Maanantai 15.7.

Paluumatka taittui Inkoon kapealla sisäväylällä hienoja maisemia ihaillen. Vaikka saimme jälleen nauttia auringon paisteesta pilvettömältä taivaalta, hyvistä tuulista ja maukkaasta lounaasta - tällä kertaa possunniskaa höysteineen ja sisu-jäätelöä jälkiruuaksi - hiipi haikeus väkisinkin mieliin kotisataman lähestyessä ja reissun lähestyessä loppuaan. Olisimme mielellämme antaneet tuulten viedä ja jatkaa matkaa loputtomiin.



Kuinka näin intensiiviseltä ja upealta lomareissulta edes voi palata arkeen ilman kunnon masennusta? Niin paljon ihania asioita koettiin yhdessä ja tutustuttiin uusiin ihmisiin ja nautittiin luonnonhelmassa elämisestä. Ehkä pientä lohtua tuo ajatus siitä, että ensi kesänä purjehditaan jälleen Sail&Play:n merkeissä!

Kiitos Katille ja koko S&P porukalle huikeasta seiluusta!
Svanhild miehistöineen Miika, Jouni ja Juha


keskiviikko 7. elokuuta 2013

Katin päiväkirjaa Sail & Play purjehdukselta 14.7


Sunnuntai 14.7.

Oli itsestään selvää että biitsipelit jatkuvat aamulla. Parit jaettiin tällä kertaa A- ja B-lohkoihin viivalistan perusteella, eniten juonut sai parikseen vähiten juoneen jne. Vaati todellista urheiluhenkeä lähteä railakkaan illan jälkeen seuraavana aamuna virittelemään biitsiturnausta pystyyn. Siellä me taas kuitenkin kirmasimme ja kieriskelimme mustassa hiekassa kunnon biitsinpelaajien tapaan ja pelasimme täyden turnauksen. Ja taas laivalle palasi joukko mustuneita ja hikisiä hahmoja, tyytyväisinä ja hymyilevinä. Tällä kertaa tervetuliasjuomana oli ihanan makea ja raikas banaanipirtelö.
Lounaaksi saimme juuri sopivan tulista kasviskeittoa, jonka täydensi nokare Roquefort -moussea. Ja lasillinen kylmää valkoviiniä. Nälkää emme tällä retkellä todellakaan nähneet. Emmekä janoa!






Sitten olikin jo aika jättää hyvästit Jussarön hienoille maisemille ja lähetä paluumatkalle. Sää suosi purjehtimista ja pääsimme nostamaan kaikki purjeet. Laiva kulki sinisellä merellä ylväästi ja tyylikkäästi kuin joutsen: aaltoja myötäillen 

määrätietoisesti edeten kohti seuraavaa pysähdystä. Ennen pitkää olimme perillä seuraavassa yöpymispaikassa, Inkoon saaristossa Barösundissa. Täällä suoritettiin myös pieni matkustajanvaihdos, kun Martta lähti kotimatkalle ja Anna-Riikka tuli tilalle viimeiselle etapille.

Matkamuistoksi päätimme ottaa hienon ryhmäkuvan, jossa kaikki hyppäävät käsi kädessä veteen samaan aikaan. Varsinainen ryhmäpläjäys – mahtavaa! Kun vielä flengi viritettiin hyppyvalmiuteen, polskimme vedessä kuin kakarat konsanaan. Voi sitä ilakoinnin määrää kun jokainen suoritti oman hyppynsä vapaalla tyylillä! Hienoa heittäytymistä, kerta kaikkiaan.
Illan hämärtyessä nautimme kannella grilli-illallisen: tällä kertaa erinomaisia makkaroita ja runsasta perunasalaattia. Retroradiosta kantautui haikeita säveliä Myrskyluodon Maijasta Junnu Vainion Albatrossiin kuin viimeisteltynä yksityiskohtana täydelliselle kesäillalle merellä.






Kun illan viileys (ja hyttysten hyökkäykset) ajoi porukat lopulta kannen alle pelailemaan surullisen kuuluisaa kolopeliä, ei vilusta kohta ollut tietoakaan. Loppuillan riehakkaat tapahtumat jäävät elettyinä hetkinä Svanhildin tervattujen kylkien sisäpuolelle ja muistoina läsnä olleiden sydämiin.

....jatkuu

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Katin päiväkirjaa Sail & Play purjehdukselta Svanhildilla 13.7 (12-15.7)


Lauantai 13.7.
Aikaisimmat aamuvirkut heräsivät jo kahdeksan maissa. Aurinko porotti jo kuumasti ja aamukahvi maistui parhaalta rantakalliolla nautittuna. Pieni rauhallinen hetki ennen kuin unista väkeä pikkuhiljaa kömpi kannelle valmiina uuden päivän tuomiin uusiin kujeisiin. Matkaan lähdettiin jälleen melko tyynessä kelissä, purjeet nostettiin kuitenkin jossain vaiheessa ja matkalaiset pääsivät avustamaan niissä hommissa. Suunnaksi otettiin Tammisaaren saaristossa sijaitseva Jussarön saari ja sen musta hiekkaranta.
Sääolosuhteet olivat todella otolliset bikinipurjehdukselle: kannelle kerääntyi uima-asuisia ihmisiä nauttimaan auringon paahteesta. Aika kului leppoisasti lukemalla, sivistyneesti seurustelemalla, pelailemalla tai muuten vaan chillailemalla, kukin omalla tyylillään. Retroradio viritti taustalle sopivan merellisiä sointuja.

Lounaaksi nautimme savulohipastaa parmesaaniraasteella, raikasta salaattia ja ihania kotileipomon tuoreita leipiä. Jälkiruuaksi saimme kahvin kanssa omenapiirakkaa – nam!

Porukalla oli ilmeisen kiire päästä käsiksi biitsi-palloihin ja sporttaamaan, sillä ei mennyt kuin 7 minuuttia laivan rantautumisesta kun kaikki olivat pelikunnossa ja valmiina taistoon. Parit arvottiin ja kaikki pääsivät pelaamaan – ja Riikka ja Katja pitivät huoltojoukkoja kunniakkaasti yllä. Kylmää taukojuomaa riitti myös pelikentän äärellä.

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa: peleistä nautittiin täysin rinnoin. Kaikki pelasivat rennolla asenteella ja hyvällä sykkeellä - valkoiset hammasrivit vain korostuivat pikkuhiljaa tomusta mustuvista kasvoista. Sen verran radikaalisti oli ihonväri vaihtunut, että meiltä kiellettiin pääsy laivan sisätiloihin ennen kunnon kuurausta meressä. Sinne kaikki loikkasivatkin suoraan laivan partaalta.


Peleistä uupuneita pelaajia odotti lasillinen ihanan kylmää sangriaa laivan kannella. Neitokaiset nauttivat omistansa raikkaisiin kesämekkoihin pukeutuneina ja miehet edustivat muuten vain komeina kesäuroksina – pipo päässä.


Illallinen katettiin myrskylyhdyin valaistulle laivan kannelle ja se koostui grilliherkuista: pihviä, äyriäisherkkuja ja erilaisia kasviksia kastikkeineen. Niin taivaallisen maukasta kuin vain grilliruoka laivan kannella saattaa olla. Samanlaiseen lämminhenkiseen tunnelmaan ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen tuskin pääsee käsiksi missään muualla.













Illallisen jälkeen oli vuorossa lattarisäveliä ja tanssiopastusta à la Sami. Saimme perusteellisen step-by-step -oppitunnin bachata’n saloihin, kiertävällä parinvaihdolla. Kaikkea emme kuitenkaan vielä oppineet, sillä toiveista huolimatta jäi bikini-bachata seuraavaan kertaan!

Jatkuu

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Katin päiväkirjaa Sail & Play purjehdukselta Svanhildilla 12.7-15.7


Perjantai 12.7.2013

Halkolaiturilla riitti vipinää kun miehistö valmisteli Svanhildiä perinteiselle Sail & Play -purjehdukselle. Porukkaa valui paikalle pikkuhiljaa ja laivan aurinkoiselle kannelle kerääntyi seikkailumieltä täynnä olevia lomalaisia. Mieli kupli ilosta kuin poreet kuohuviinilasissa ja edessä oleva retki herätti innostusta jokaisessa. Kun hälisevä matkaseurue vihdoin viimein saatiin kokoon ja laiva lähtövalmiiksi, ei Svanhildin moottori hyrähtänytkään käyntiin normaaliin tapaan. Laivan akut olivat simahtaneet ja Jouni joutui vielä hakemaan uudet akut ennen kuin päästiin matkaan. Saimme siitä hyvän syyn korkata uuden juoman.

Kuinka hienolta Helsingin kaupunki näyttikään mereltä käsin katsottuna. Ilta-aurinko valaisi Kaivarin tyylikkäitä kerrostaloja ja Mattolaiturin terassilaiset saivat meiltä iloiset tervehdykset kun ajoimme siitä ohi. Olimme yhteisesti sitä mieltä, että meillä oli paljon hienompi terassi ja kylmemmät juomat kuin heillä.
Sen jälkeen vain nautimme matkanteosta ja kauniista merimaisemista matkatessamme länttä kohti. Purjeita emme saaneet nostettua, sillä tuulta ei ollut riittävästi. Se ei silti meidän intoamme hillinnyt, päinvastoin tuntui että jutut jatkuivat hyvinkin lennokkaina läpi koko retken. Matkalla nautimme loistavan Juha-kokkimme loihtimaa täyteläisen kermaista lohikeittoa saaristolaisleivän ja muutaman kylmän juoman kera. Juomat merkattiin pahvilaatikon pohjasta kyhättyyn viivalistaan, ja päivän päätteeksi tarkastettiin kuka oli vetänyt eniten viivoja.

Ensimmäinen parkkipaikka oli Utterböten saari Porkkalanniemellä. Taitavasti Jouni miehistön avustamana  hilasi laivan kiinni saareen ilman että sen kylki raapaisi kalliota kertaakaan. Kerrassaan ihailtavaa tarkkuutta. Oli mukava rantautua uuteen paikkaan ja päästä jaloittelemaan maihin. Uimarappuset laitettiin paikoilleen ja ensimmäiset innokkaat pääsivät saunan kautta pulahtamaan juuri sopivan viilentävään mereen.

Illalla vietimme lämminhenkisen laulutuokion laivan kannella Matin säestäessä kitarallaan. Hämärän saapuessa loput lauluista laulettiin otsalampun valossa, vaikka hyvin tällä porukalla olikin nuotiolaulut ja suomipopin klassikot hallussa. Niin rentoa ja tunnelmallista! Sinnikkäimmät viettivät vielä loppuillan laivan salongissa Aliaksen parissa. Ja vielä sitäkin sinnikkäämmät jaksoivat odottaa aina auringonnousuun asti nähdäkseen kuinka henkeäsalpaavan kaunis voi uuden päivän koittaminen merellä olla. Näitä elämän upeita huippuhetkiä, jolloin kokee itsensä hyvin pieneksi ja nöyräksi luonnon edessä.

jatkuu....

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Villen mahtavat kuvat TSR purjehdukselta

Moi

Astrid on siis palannut Tanskasta kotimaahan ja jo uudella nuorisopurjehduksella. Edellisen huikean retken kuvia on mahdollista katsella täältä

Ei muuta kun kuvia ihailemaan ja fiilistelemään hienoa purjehdusta!

-jaw-

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Astridin miehistön päiväkirjaa TSR- purjehdukselta


päivä 1

Aarhusissa aamulla laivakellojen, trumpettien ja kuulutusten nosteessa. Yhdeksän jälkeen rannan suihkukontilla oli jo jonoa. Köydet pitöisi irroittaa puolen tunnin päästä ja nyt kannetaan roskia maihin, surrataan tavaroita kiinni kannella ja siivotaan skanssissa. Yleinen toimeliaisuus vallitsee. Katsojia alkaa kertyä ja  Astridin sauna herättää ihastusta, siinä missä paatti muutenkin, muoto on kuulemma lähes hollantilainen. /Hanna
päivä 2

Heräsin kauniissa maisemissa. Österbron silta loisti valaistuna yön pimeydessä. Tuuli oli lempeä ja seilasimme hiljalleen. Taivas alkoi kirkastua jo varhain ja aurinko nousi 4.45. Pääsin ruoriin alittaessamme siltaa. Liikennettä oli muutaman tankkerin ja matkustajalaivan verran, ja olikin hassua seilailla purjelaivalla keskellä yötä ammattiliikenteen seassa. Loppuvahti meni byssassa kahvin ja puuronkeiton taitoja harjoitellen. On ollu todella jännittävää tällaiselle kokkaushaasteiselle henkilölle laittaa pöperöä vieraassa keittiössä 13 hengen suurperheelle. /Jenni
Leppoisan myötätuulipurjehduksen päätteeksi saavuttiin Stubbeköpingin satamaan. Valinta lähteä kiertämään ainoana TSR fleetistä eteläistä reittiä kohti Falsterbon kanavan läheisyydessä sijaitsevaa lähtölinjaa osoittautui mainioksi. Lähes koko matka Aarhusista päästiin purjeilla, ja yöpaikaksi valittu satama on juuri niin idyllinen pikkukylä kun Tanskan saaristolta voi olettaa. Miehistö kävi tutustumassa paikalliseen kuppilaan, joka oli myös selkeästi Stubbeköpingiläisten suosiossa, ollen melkein ainoa paikka jossa oli porukkaa tungokseksi asti muuten uneliaassa kylässä. Loppuillasta nautittiin skanssissa kunnon pöperöt kaikki yhdessä pöydän ääressä istuen, seuraavan kerran tällaiseen ruokailuun tarjoutuukin varmaan tilaisuus sitten Helsingissä. Ruuan jälkeen illan jo pimennyttyä pidettiin vielä mies yli laidan harjoitus, jonka jälkeen porukka kömpikin aika pian unten maille. Aamulla matka jatkuu kohti lähtölinjaa 4.30. /Teemu