maanantai 21. syyskuuta 2015

Seikkailupurjehdus Saimaalle heinäkuussa 2015 3/3

Perjantai 10.7.2015 - Perillä Lappeenrannassa

Perjantaina lähdimme kaikessa rauhassa Soskuasta. Poikkesimme kanava-museoon, jonka näyttely kertoi Saimaan kanavan rakennusvaiheista. Tarjolla oli myös kahvia ja kahviherkkuja. Sillä välin lounastiimi valmisti onnistuneesti kotitekoista silliä ja uusia perunoita sekä jälkkäriksi mustikkapiirakkaa.

Lappeenrannan tuntumassa ohitimme UPM:n paperitehtaat, joiden edustalla uiskenteli metreittäin tukkilauttoja. Tuulta ei ollut juuri nimeksikään ja aurinko porotteli kirkkaalta taivaalta. Tässä kohtaa navigointi ei vaatinut kovinkaan ripeitä liikkeitä. Kiinnitimme uimaportaat laivan keskiosaan ja hyppäsimme vuorotellen laidalta tai keulasta veteen uidaksemme verkkaasti takaisin portaille ennen kuin virta kuljettaisi meitä väärään suuntaan. Oli virkistävää päästä uimaan!

Rohkeimmat hyppäsivät keulasta uimaan
(kuva:Teemu Tissari)
Päivän päätteeksi laivamme lipui Lappeenrannan satamaan täysin purjein. Oli ehkä hieman huvittavaakin seurata rannalla kuljeksivien ihmisten ilmeitä kun laskimme purjeet menestyksekkäästi kapteenin merkistä vasta viimeisillä minuuteilla.

Viimeisen iltamme kunniaksi valmistimme tortilloja (täytteinä jauhelihaa, omatekoista guacamolea, paistettua munakoisoa, salaattia, juustoa ja kermaviiliä). Illallisen päätteeksi herkuttelimme vielä mantelipannukakulla ja pavlovalla, minkä jälkeen suuntasimme Lappeenrannan yöhön.

Seuraavana aamuna koitti paluu (bussilla tai omilla autokyydeillä) takaisin Helsinkiin.  Loma oli ainakin minun kohdallani ylittänyt kaikki odotukset. Jään jännityksellä odottamaan seuraavaa kesää ja uusia seikkailuja Astridilla.
Lappeenrannan yössä (kuvassa oli haasteena
tehdä kaksoisleuka, kuva Teemu Tissari)

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Seikkailupurjehdus Saimaalle heinäkuussa 2015 2/3

Keskiviikko 8.7.2015 - Kotka

Päällystö heräsi hyvin varhain kuljettaakseen meidät Rankista Kotkaan. Satamassa nautimme ensi alkuun aamiaista, jonka jälkeen lähdimme tutustumaan Kotkan keskustaan sekä kahville. Merikeskus Vellamon näyttelyt jätimme odottamaan seuraavaa kertaa. Sen sijaan nautimme laivalla lounaaksi aurajuustolla ja omatekoisella ketsupilla höystettyä makaronilaatikkoa jatkaaksemme matkaa Klamilaan, josta miehistöämme täydennettiin kahdella hengellä.

Klamilassa oli aikaa pakata purjeita
 
Jatkoimme saman tien matkaa Venäjän rajalle. Suomen ja Venäjän rajalla hieman pelottavan näköiset rajavartioston virkamiehet pyysivät saada nähdä passimme, ja antoivat meille luvan yöpyä rajan tuntumassa. Satoi kaatamalla, mutta se ei estänyt meitä nauttimasta suussasulavista vuohenjuustopäärynä- ja kantarellipizzoista. Baarimestarimme Saana tarjoili myös raikkaita mojitoja.


Torstai 9.7.2015 - Astrid kanavassa

Heräsin siihen, että Villen keittiötiimi oli täydessä vauhdissa. Kattava herkkuaamiainen piti sisällään skonsseja, munakasta, mysli-rahkajugurttimarjaherkkuja ym. hyvää.  Päällystö ja muutama vapaaehtoinen olivat heränneet viiden aikaan, ja saattanut laivan liikkeelle jotta pysyisimme aikataulussa.

Villen raikkaat vadelmayllärit
tekivät kauppansa myös aamupalalla (kuva Teemu Tissari)
 Rajan takana Viipurin linna sekä kaupungin satama-alue jäivät oikealle lähestyessämme Saimaan kanavan suuta. Sen sijaan, että olisimme keskittyneet valokuvaamaan näitä perinteisiä nähtävyyksiä meistä oli hauskempaa ottaa valokuvia poijuista. (Tästä kerrottaneen lisää mikäli suunniteltu kirja ilmestyy).

Ensimmäiselle sululle saapuminen oli jännittävää: laiva tuli ohjata suoraan keskelle allasta, ettei se ottaisi seinämiin kiinni. Tästä fendaritiimi piti huolta kipparin opastuksella. Lounasta (pannulla paistettuja pinaattilettuja, raejuustotäytettä ja puolukkasurvosta sekä salaattia) päästiin nauttimaan jälleen puolelta päivin.





purjeista huolehtiminen kanavassa
oli leppoisaa puuhaa
Grilli illallista nauttimassa Soskuan-sulun
ilta-auringossa





















Venäjän puolella sulkuja on yhteensä viisi sekä Suomen puolella muutama lisää. Sulun ylitys ei ollut kovin nopeaa puuhaa, vaan jokaisessa altaassa odoteltiin sen vedellä täyttymistä hyvä tovi. Mutta se ei haitannut, sillä pääsimme nauttimaan auringonpaisteesta laivan kannella.


Illansuussa kiinnityimme Soskuan sulun laituriin. Ryhmäni illallisvuoro valmisti grilliherkkuja ja kinuski-kermavaahto-marja -jälkkäreitä. Kirsikkana kakun päällä saimme nauttia Saanan upeasta trapetsiesityksestä.

Saanan taikurimainen trapetsiesitys keräsi katseita
(kuva Teemu Tissari)

Miian blogiin seuraa jatkoa….

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Seikkailupurjehdus Saimaalle heinäkuussa 2015 1/3

Saimaan seikkailupurjehdus 6.-11.7.2015
M/aux Astrid
Helsinki - Kotka - Lappeenranta


Maanantai 6.7.2015 - Seikkailu alkaa

Ryhmämme kokoontui hieman tuuliselle ja pilvien varjostamalle Halkolaiturille klo 10 alkaen. Kuinka jännittävää - ensimmäistä kertaa pääsisin osallistumaan purjehdukselle mereltä järvelle. Reittimme kulkisi Suomenlahden rannikon myötäisesti Viipurinlahdelle, josta jatkaisimme Saimaan kanavaa pitkin Lappeenrantaan asti.

M/aux Astrid oli jo etukäteen lastattu ruokatarpeilla, jotka elättäisivät 21-henkisen miehistön seuraavan viikon ajan. Ensi alkuun kapteenimme Teemu esitteli meille Astridin päällystön. Uusien tulokkaiden lisäksi joukkoon oli myös saatu kokeneita purjehtijoita. Seikkailu-purjehdukselle ei vaadittu aikaisempaa purjehduskokemusta, mutta moni lähtijöistä kertoi omaavansa sitä jo jonkin verran.

Heti alkuun kävimme läpi turvallisuus-ohjeet. Turvallisuussääntö numero yksi on, että aluksen laidan yli putoaminen on ehdottomasti kiellettyä. Jos näin kuitenkin tapahtuisi, tällöin sen joka huomaa miehen yli laidan tulee osoittaa tätä kohti niin pitkään, että hänet voisi paikantaa isossakin aallokossa. Sen onnettoman, joka putoaa tulee mekastaa niin kovaa kuin mahdollista. Toinen sääntö on, että kapteenin puhetta tulee kuunnella, sillä se todennäköisesti sisältää tärkeää informaatiota. Meitä muistutettiin myös siitä, että puulaivalla on tärkeää tukahduttaa havaitsemansa tuli ensi tilassa.

Turvallisuusohjeiden lisäksi kävimme läpi käytännön asioita. Tarkistimme, että kaikille on tarvittavat sadevarusteet (kunnolla sadetta pitävä takki, housut ja kumisaappaat). Meitä kehotettiin säästämään vettä suihkussa käyntiä säännöstelemällä. Miehistö lukuunottamatta päällystöä jaettiin ryhmiin, jotka vuorotellen vastaisivat ruuanlaitosta (aamiainen, lounas ja illallinen) ja siivouksesta. Kaikki muu aika olisi käytettävissä purjehdukseen. Yöt vietettäisiin pääsääntöisesti satamissa, joten yövuoroja ei tarvittaisi (lukuunottamatta ankkurivahtivuoroja).

Moottori käynnistettiin klo 12 ja otimme suunnaksi Suomenlinnan telakan, jossa pysähdyttiin vielä toviksi täydentämään puuttuvia varusteita ja tankkaamaan. Lomalaiset pääsivät kauppaan ostamaan jäätelöä ja karkkia. Sillä välin ensimmäinen ryhmä valmisti herkullisen lounaan: tomaattikeittoa, fetajuustolisuketta sekä tuoretta leipää.

Leo chillaili kannella aallokosta välittämättä
(kuva Arno Alho)















Lounaan jälkeen suunnistettiin kohti Sipoon saaristoa. Vastatuulta oli noin 10 m/s ja jouduimme ajamaan koneella. Keli aiheutti joillekin miehistön jäsenille lievää matkapahoinvointia. Vältyin itse huonolta ololta päästessäni ruoriin harjoittelemaan ohjausta aallokossa. Toiset taas nauttivat hengailusta kannella drinkkilasin kanssa..

Sipoosssa yritimme rantautumista tuttujen laituriin, mutta laituri oli liian pieni, joten päätimme laskea ankkurin. Oli oma vuoroni osallistua ruuanlaittoon. Grillimestarimme loihtivat lohesta erittäin mehevää. Lisukkeeksi keitimme uusia perunoita ja valmistimme salaattia. Jälkiruuaksi yllätyskakkutiimi taikoi todella herkullisen Brita -kakun.
Illallisen aikana kippari jakoi meidät ankkurivahtivuoroihin siten, että välillä 00-08 olisi joka tunti kaksi henkilöä hereillä vahtimassa, ettei normaalista poikkeavaa liikettä tapahdu. Mikäli ankkuri pettäisi tulisi herättää kapteeni. Kylläisinä kiipesimme punkkiimme nukkumaan ja odottamaan omaa vahtivuoroamme.

Keskellä yötä heräsin sadeveden tippuessa naamalleni. Laivan kannen vuotaessa yläpunkkani oli kastunut niin että lakanat olivat litimärät. Olisinpa kuunnellut poikia kun he illalla varoittivat minua ja kehottivat nukkumaan alasängyssä! En tainnut edes olla ainoa, jonka punkka kastui lähes kokonaan.. Pujahdin tyhjään alasänkyyn ja sain vielä hieman unta ennen vahtivuoroani.

tiistaina pääsimme vihdoin etenemään
täysillä purjeilla
Tiistai 7.7.2015 - Täysin purjein

Vahtivuorollamme klo 07-08 totesimme, ettei laivan normaalista tapahtuvaa liikettä ollut tapahtunut. Olimme yön aikana pikkuhiljaa pyörineet ankkuriköyden ympärillä. Vuoromme lähestyessä loppuaan muutkin heräsivät, ja aamupalatiimi valmisti kahvia ja puuroa sekä kattoi leipää, leikkeleitä, teevettä ja mehua.

Yön aikana tuuli oli kääntynyt idästä lounaaseen ja aurinko paistoi. Kapteeni käski nostaa kaikki purjeet. Puolelta päivin oli taas lounasaika. Ryhmämme valmisti pinaattivuohenjuusto-quichea ja päärynäsalaattia. Purjehdittuamme 10 tuntia saavuimme Rankkiin, joka on Kotkan linnakesaari. Laiturissa nautimme illalliseksi makaronilaatikkoa ja uunituoretta pullaa.

Syötyämme lähdimme porukalla tutustumaan Rankin saaren mielenkiintoiseen historiaan. Saarella ei tiedetä olleen asutusta ennen Suomen itsenäistymistä. Nykyään siellä muistuttaa 1900-luvun alkuajoista ainoastaan puinen miehistökasarmi. Sotien jälkeen Rankkiin on rakennettu lisää asuinrakennuksia ja mm. sääasema. Minua kiehtoivat eniten saaren eteläkärjen tiettävästi 1850-luvulla kivestä muuratut majakan perustukset.

En usko, että kenenkään miehistöstä oli vaikeaa saada unta näin upean päivän päätteeksi!

Jatkoa Miian kertomukseen seuraa lähipäivinä….


perjantai 29. toukokuuta 2015

Purjehdusseikkailu Vallisaareen 24.5

Purjehdusseikkailu Vallisaareen

Odotukset olivat korkealla kun köydet irrotettiin, purjeet nostettiin ja Astrid käänsi keulan kohti Vallisaarta – kevään odotetuin retki oli alkamassa. Vastaleivotut croissantit ja höyryävän kuuma kahvi karkottivat kylmyyden tunteen ja laivalle pakkautunut väkijoukko oli innoissaan päästessään ensimmäisten joukossa tutustumaan tähän historiallisesti mielenkiintoiseen ja luotoarvoiltaan ainutlaatuiseen saareen Purjelaivakonttorin luotsaamana.

Puolustusvoimien hallinnossa ja pitkään suljettuna ollutta vehreää saarta Suomenlinnan itäpuolella kunnostetaan Metsähallituksen voimin ja saari avautuu vihdoin yleisölle vuonna 2016. Tuntuu mahtavalta, että kaikille tarjoutuu näin mahdollisuus tutustua tähän kauan uinuneeseen vihreään keitaaseen, sukeltaa historialliseen seikkailuun sen linnoitusten keskelle, tai vain istahtaa sammaleen peittämälle rappuselle ja antaa merituulen huuhtoa kaupungin hälyt mielestä. Ja kaikki tämä vain kivenheiton päässä Kauppatorilta.

Astrid kiinnittyi sujuvasti saaren päälaituriin entisen luotsikasarmin edustalle, josta oppaanamme toiminut Jouni meidät johdatti värikkäillä tarinoillaan saaren kiehtovaan historiaan, Ilkan sopivasti täydentäessä tarinointia. Kuljimme auringonpaisteessa polkuja pitkin läpi koskemattoman luontomaiseman: kalliot kasvoivat tuuheaa sammalta ja uskomattoman hienoa miniorvokkimattoa, kääpien valtaaman puun latvassa raakkui harakka kuin ihmetellen meitä kaksijalkaisia. Sen sijaan saaren kuuluisinta nähtävyyttä, huuhkajaa, ei valitettavasti näkynyt. Lienee ollut hoivaamassa vastasyntyneitä poikasiaan.


Astrid "luotsilaiturissa"
Retkemme jatkui Kustaanmiekan valleille, ja sieltä jyrkkänä nousuna Aleksanterin patterille. Miten hienot näkymät ylhäältä olikaan! Toisella puolella aukesi aava kimalteleva meri ja taas toisaalta pääkaupungin läheisyyden pystyi toteamaan yhdellä vilkaisulla. Matka jatkui ja tarinat veivät meidät takaisin linnoitusten aikakaudelle, kiehtovan sotahistorian pariin. Pääsimme myös kurkistamaan sisälle erään linnoitusrakennuksen holvikaarien alle huoneeseen, jonka hämärästä nurkasta löytyi korroosion kynsiin joutuneet upeat kierreportaat!



maisemaa Aleksanterinpatterilta

Aleksanterinpatteria


























Teimme lisäksi kierroksen Kuninkaansaaressa, jonka vaiheista Jounilla oli kertoa monta mielenkiintoista tarinaa. Tässäkin saaressa ja sen historian parissa olisi helposti viihtynyt pidempäänkin, mutta Astrid-laiva jo odotteli meitä laiturissa valmiina kyyditsemään tutkimusmatkailijat kotimatkalle.
Paluumatkalla laivalla tarjottiin Juhan valmistama ihanan runsas saaristolaislounas herkullisen jälkiruuan kera. Ja eritysmaininnan maukkaudestaan saa savustettu lohi, jonka Juha oli uudessa savustuspöntössään meille valmistanut. Kyllä vaan ruoka maistuikin monen tunnin reippaan vaelluksen jälkeen!

Ruokailua "torpedolaiturissa"
Entä vastasiko retki odotuksia? Moninkertaisesti: Purjelaivakonttorin järjestämä päiväretki oli kuin kattaus kaikilla herkuilla: purjehduksen ilot yhdistettyinä ulkoiluun ja mielenkiintoiseen saarikierrokseen ja herkulliseen ruokailuun – suurkiitos siitä laivaväelle!

Lisäksi saaren kesyttämättömän kaunis ja monimuotoinen luonto, sen rikkomaton rauha ja kaikkialla näkyvä historian jalanjälki saivat aikaan vahvan tunteen siitä, että sinne on päästävä uudestaan ja pian. Kun jäi se huuhkajakin näkemättä.

/Kati

maanantai 18. toukokuuta 2015

Purjehduskausi täydessä vauhdissa

Kesä tulee aina ja niin myös tänäkin vuonna. Pienien alkuvaikeuksien jälkeen tulee myös lämpö kuten aina. Sunnuntaina 17.5 saatiin mukavasti kesämieltä jo perinteisellä Lasten Sunnuntain purjehduksella, kun liki 100 pientä purjehtijaa seilasivat kahden laivan voimin Vasikkasaareen viettämään kaunista kevät päivää ja nauttimaan herkullisesta lohikeitosta. Jälleen aivan huikean hieno ja onnistunut purjehdus.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Vesi altaaseen ja merelle


Altaan täyttö aloitettiin heti 7 jälkeen



Viimein 24.4 avattiin Viaporin Telakan portti. Tänä vuonna kevät myräkkä teki kiusaa ja ulostelakointipäivää jouduttiin vuorokaudella lykkäämään, kun ei kovan tuulen vuoksi tohdittu avata porttia.
Mitään isompaa vahinkoa ei viivästyksestä aiheutunut, jäipähän kerrankin aikaa saunoa ja viettää iltaa telakkatovereiden kanssa ennen kauden alkua ja laivojen siirtymistä kotisatamiinsa.
Svanhild kelluu



















Kotisatamaa kohden Astrid lähti ensimmäisenä….. tänäkin vuonna

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Purjehduskausi eli KESÄ alkaa 23.4.2015

….kun Viaporin Telakan portti aukeaa noin klo.1500 ja Astrid, Svanhild, Ingrid ja Diana pääsevät jälleen vesille. Katokset on jo purettu ja Astridissa jopa purjeetkin paikallaan.
Tänä kesänä purjehdusvierailla on oivallinen mahdollisuus tutustua Helsingin ja Suomenkin historiaan vierailemalla vain kiven heiton päässä Halkolaiturista olevissa Valli- ja Kuninkaansaaressa. Nuo satoja vuosia suljettuna olevat saaret ovat yhä puolustusvoimien hallinnassa, mutta Purjelaivakonttorilla on ensi kesänä lupa tehdä opastettuja retkiä saarille. Ilkka on opetellut saarten historian ja hänellä on kerrottavana huikeita tarinoita näistä salaisuuksien saarista vanhojen tarinoiden lisäksi.
Astrid ja Svanhild


Ammusvarastoja Vallisaaressa

Aleksaterin patteri