Seikkailupurjehdus Saimaalle heinäkuussa 2015 1/3

Saimaan seikkailupurjehdus 6.-11.7.2015

M/aux Astrid

Helsinki - Kotka - Lappeenranta

Maanantai 6.7.2015 - Seikkailu alkaa

Ryhmämme kokoontui hieman tuuliselle ja pilvien varjostamalle Halkolaiturille klo 10 alkaen. Kuinka jännittävää - ensimmäistä kertaa pääsisin osallistumaan purjehdukselle mereltä järvelle. Reittimme kulkisi Suomenlahden rannikon myötäisesti Viipurinlahdelle, josta jatkaisimme Saimaan kanavaa pitkin Lappeenrantaan asti.

M/aux Astrid oli jo etukäteen lastattu ruokatarpeilla, jotka elättäisivät 21-henkisen miehistön seuraavan viikon ajan. Ensi alkuun kapteenimme Teemu esitteli meille Astridin päällystön. Uusien tulokkaiden lisäksi joukkoon oli myös saatu kokeneita purjehtijoita. Seikkailu-purjehdukselle ei vaadittu aikaisempaa purjehduskokemusta, mutta moni lähtijöistä kertoi omaavansa sitä jo jonkin verran.

Heti alkuun kävimme läpi turvallisuus-ohjeet. Turvallisuussääntö numero yksi on, että aluksen laidan yli putoaminen on ehdottomasti kiellettyä. Jos näin kuitenkin tapahtuisi, tällöin sen joka huomaa miehen yli laidan tulee osoittaa tätä kohti niin pitkään, että hänet voisi paikantaa isossakin aallokossa. Sen onnettoman, joka putoaa tulee mekastaa niin kovaa kuin mahdollista. Toinen sääntö on, että kapteenin puhetta tulee kuunnella, sillä se todennäköisesti sisältää tärkeää informaatiota. Meitä muistutettiin myös siitä, että puulaivalla on tärkeää tukahduttaa havaitsemansa tuli ensi tilassa.

Turvallisuusohjeiden lisäksi kävimme läpi käytännön asioita. Tarkistimme, että kaikille on tarvittavat sadevarusteet (kunnolla sadetta pitävä takki, housut ja kumisaappaat). Meitä kehotettiin säästämään vettä suihkussa käyntiä säännöstelemällä. Miehistö lukuunottamatta päällystöä jaettiin ryhmiin, jotka vuorotellen vastaisivat ruuanlaitosta (aamiainen, lounas ja illallinen) ja siivouksesta. Kaikki muu aika olisi käytettävissä purjehdukseen. Yöt vietettäisiin pääsääntöisesti satamissa, joten yövuoroja ei tarvittaisi (lukuunottamatta ankkurivahtivuoroja).

Moottori käynnistettiin klo 12 ja otimme suunnaksi Suomenlinnan telakan, jossa pysähdyttiin vielä toviksi täydentämään puuttuvia varusteita ja tankkaamaan. Lomalaiset pääsivät kauppaan ostamaan jäätelöä ja karkkia. Sillä välin ensimmäinen ryhmä valmisti herkullisen lounaan: tomaattikeittoa, fetajuustolisuketta sekä tuoretta leipää.

Leo chillaili kannella aallokosta välittämättä
(kuva Arno Alho)

Lounaan jälkeen suunnistettiin kohti Sipoon saaristoa. Vastatuulta oli noin 10 m/s ja jouduimme ajamaan koneella. Keli aiheutti joillekin miehistön jäsenille lievää matkapahoinvointia. Vältyin itse huonolta ololta päästessäni ruoriin harjoittelemaan ohjausta aallokossa. Toiset taas nauttivat hengailusta kannella drinkkilasin kanssa..

Sipoosssa yritimme rantautumista tuttujen laituriin, mutta laituri oli liian pieni, joten päätimme laskea ankkurin. Oli oma vuoroni osallistua ruuanlaittoon. Grillimestarimme loihtivat lohesta erittäin mehevää. Lisukkeeksi keitimme uusia perunoita ja valmistimme salaattia. Jälkiruuaksi yllätyskakkutiimi taikoi todella herkullisen Brita -kakun.

Illallisen aikana kippari jakoi meidät ankkurivahtivuoroihin siten, että välillä 00-08 olisi joka tunti kaksi henkilöä hereillä vahtimassa, ettei normaalista poikkeavaa liikettä tapahdu. Mikäli ankkuri pettäisi tulisi herättää kapteeni. Kylläisinä kiipesimme punkkiimme nukkumaan ja odottamaan omaa vahtivuoroamme.

Keskellä yötä heräsin sadeveden tippuessa naamalleni. Laivan kannen vuotaessa yläpunkkani oli kastunut niin että lakanat olivat litimärät. Olisinpa kuunnellut poikia kun he illalla varoittivat minua ja kehottivat nukkumaan alasängyssä! En tainnut edes olla ainoa, jonka punkka kastui lähes kokonaan.. Pujahdin tyhjään alasänkyyn ja sain vielä hieman unta ennen vahtivuoroani.

tiistaina pääsimme vihdoin etenemään
täysillä purjeilla

Tiistai 7.7.2015 - Täysin purjein

Vahtivuorollamme klo 07-08 totesimme, ettei laivan normaalista tapahtuvaa liikettä ollut tapahtunut. Olimme yön aikana pikkuhiljaa pyörineet ankkuriköyden ympärillä. Vuoromme lähestyessä loppuaan muutkin heräsivät, ja aamupalatiimi valmisti kahvia ja puuroa sekä kattoi leipää, leikkeleitä, teevettä ja mehua.

Yön aikana tuuli oli kääntynyt idästä lounaaseen ja aurinko paistoi. Kapteeni käski nostaa kaikki purjeet. Puolelta päivin oli taas lounasaika. Ryhmämme valmisti pinaattivuohenjuusto-quichea ja päärynäsalaattia. Purjehdittuamme 10 tuntia saavuimme Rankkiin, joka on Kotkan linnakesaari. Laiturissa nautimme illalliseksi makaronilaatikkoa ja uunituoretta pullaa.

Syötyämme lähdimme porukalla tutustumaan Rankin saaren mielenkiintoiseen historiaan. Saarella ei tiedetä olleen asutusta ennen Suomen itsenäistymistä. Nykyään siellä muistuttaa 1900-luvun alkuajoista ainoastaan puinen miehistökasarmi. Sotien jälkeen Rankkiin on rakennettu lisää asuinrakennuksia ja mm. sääasema. Minua kiehtoivat eniten saaren eteläkärjen tiettävästi 1850-luvulla kivestä muuratut majakan perustukset.

En usko, että kenenkään miehistöstä oli vaikeaa saada unta näin upean päivän päätteeksi!

Jatkoa Miian kertomukseen seuraa lähipäivinä….