Kesä kääntyi syksyksi, mutta olipa vaan hieno kausi!

Arktinen purjehdus takana, hieno viikko merellä. Sadetta, tuulta ja pimeää, mutta toisaalta välillä paistoi aurinkokin, nähtiin hylkeitä, lintuja ja uskomattoman kaunista saaristoa. Kuultiin hienoja kertomuksia arktisilta ja antarktisilta alueilta, meteorologiasta ja jäänmurrosta. Se, mitä ei juurikaan nähty, oli muut kanssa veneilijät.
Kuten jossain vaiheessa aiemmin tuli todettua syksyllä purjehtimisen hienoin puoli on, että ei voi kuin yllättyä positiivisesti.

Kulunut kesä oli monin puolin hieno. Ennätyspitkä hellejakso tarjosi miellyttäviä shortsi-kelejä. Samalla kuitenkin kaipasi syksyn tuulia, kun moneen viikkoon ei tuullut muutamaa metriä sekunnissa enempää.

Laivat kiertelivät pitkin saaristoa, ensin lyhyillä tilauspurjehduksilla Helsingin vesillä ja juhannuksen jälkeen sitten Ahvenanmaalla, Kotkassa ja Tallinnassa. Suomenlahti tuli tutuksi niin amerikkalaisille vieraillemme, kuin seikkailu-, nuoriso- ja syysloma-purjehtijoillekin.



Se kuluneen kesän huippuhetki koettiin jo keväällä, ensimmäinen purjehdus huippupurjekuunari Svanhildilla. Koko kesä oli opettelun aikaa niin miehistölle, kuin päällystöllekin ja täytyy kyllä todeta, että aivan uskomattoman hienosti ja isolla innolla on miehistö opetellut laivan kymmenet uudet köydet ja uusien purjeiden käyttöä.
Laiva ei ole koskaan ollut näin hienosti purjehdittava ja kyllähän se varsin komealta näyttääkin. Suomen ainoa purjehtiva raakapurjelaiva.

Vielä on ainakin yksi purjehdus jäljellä ja joulukuun alusta aloitetaan takilan alasrikaaminen. Kaikki köydet ja plokit viedään Suomenlinnan purjevintille, huonot vaihdetaan ja plokit öljytään. Purjeet käydään lävitse ja korjataan se mitä tarvitsee. Kaikki pyöröpuut hiotaan ja lakataan, niin että kun kevät aurinko alkaa paistamaan saadaan liikkuva takila takaisin ylös ja laiva liikkeelle heti jäiden lähtiessä.

-jaw-

Huippupurjekuunari Svanhild

Nyt se on valmis... tai ainakin melkein. Kahvelit, puomit ja ennen kaikkea raakapuut on paikallaan. Kilometreittäin köyttä ja vaijeria (Visa taisi laskea kaikkiaan olevan yli 7km), satoja plokeja ja pleissejä. Huikeassa projektissa taas yksi virstanpylväs. Lähipäivinä laitetaan vielä purjeet paikalleen ja sitten se on siinä.

Aika tasan vuosi sitten nautiskeltiin näistä kuvan tunnelmista. Svanhild purjehti ensi kerran kolmimastoisena kuunarina. Päivä oli toukokuun 11. Nyt ei taideta ihan samaan päästä huippupurjeiden kanssa, mutta toivottovasti ei paljon pitkäksikään mene.
Ainakin koko laivan henkilöstöllä on kova kuume saada raakapurjeet testatuksi ja käyttöön.

Talven aikana heloitettiin ja varusteltiin raakapuut valmiiksi käyttöön. Kymmenet helat valmistuivat Seppo Muukan tekeminä Suomenlinnassa ja asennettiin paikoilleen. Ehkä yksi hienoimmista on oheinen prammi-raakapuun hela, jolla puomi kiinnitetään mastoon.

Vaijereita pleissattiin koko talvi vanhassa lentokonehallissa. Tehtiin niin jalkapertit, kuin brassitkin ja monia muita. Siten, että kun ulostelakointi muilla laivoilla koitti tuotiin Svanhild Suomenlinnaan varusteltavaksi.

Raakapuut nostettiin yksi toisensa jälkeen paikalleen ja kahden viikon liki vuorokauden ympäri tehtyjen työpäivien jälkeen kaikki pyöröpuut ja purjeiden vaatimat köydet ja vaijerit oli paikoillaan.

Huikea oli porukka, joka tähän ruljanssiin osallistui. Ennen kaikkea parasta oli päästä nauttimaan siitä tekemisen meiningistä, mikä aina on itsestä ollut ehkä yksi hienoimipia puolia purjelaivatoiminnassa. Erilaiset ihmiset erilaisista elämäntilanteista ja taustoista toimivat kaikki yhteistä päämäärää kohden. Kiitos vielä kaikille talkoisiin osallistuneille.

Tänään 7 toukokuuta Svanhild purjehti kotilaituriin huippupurjekuunarina.

Ei pöllömpi tapa aloittaa laivan 70 purjehduskausi....

-jaw-

Vielä kaksi viikkoa ennen vapautta

Vai enää kaksi viikkoa aikaa saada kaikki valmiiksi.

Työntäyteinen talvi kääntyy pikku hiljaa kevääksi ja kesäksi. Räystäät tippuvat jo ja aurinko lämmittää. Tänään palatessa talkoista Suomenlinnasta matkattiin ensimmäistä kertaa ulkona, ilman että oli kylmä. Aurinko paistoi, siellä täällä kellui jäälauttoja - aivan mieletön fiilis.

No mitäs talvella on tullut tehtyä, mietitääs. Viime vuonnahan purjehduskausi jatkui pidemmälle kuin koskaan. Viimeinen reissu tehtiin Itsenäisyyspäivänä. Käytiin katsomassa Kuivasaaren kuuluisien Obuhov-tykkien laukauksia ja näytettiinpä purjeita myös presidentinlinnan edustalla, juuri ennen linnanjuhlien alkua.

Suomenlinnassa aloitettiin normaalit talvehtimistoimet lokakuun lopulla, mutta Astridin kylkiremontin kimppuun käytiin joulukuun alussa. Alkuun vähän jännitti, olihan tämä nuoren veistäjän Aben ensimmäinen "oma" projekti, toki laivanrakennusmestari Mikael Holmström oli tukena ja opastajana taustalla. Lopputuloksena vaihdettiin laivan vasemman puolen koko vesirajan lankutus, 19 lankkua ja 21 kaarta.

Välillä mietitytti, että oliko projektissa järkeä, kun laiva oli niin hyvässä kunnossa. Toisaalta autokin kannattaa huollattaa ja öljyt vaihtaa ennen kuin kone leikkaa kiinni tai katto korjata talosta ennen kuin se alkaa vuotamaan.

Abe, Miina, Jukka ja Toni näyttivät todellakin taitonsa ja laivalla vallitsi koko talven hyvä tunnelma ja tekemisen meininki. Mikä tärkeintä lopputulos on huippua, tai no Astridin kohdalla ei vähempään voi tyytyäkään. Puutavara oli ensiluokkaista ja samaten seppä Sepin takomat liki 200 pulttia, jotka laivaan käytettiin.
Vielä viimeiset massaukset ja Tonin riveysurakkakin on maalissa.

Syksyllä todettiin Astridin vuonna 1987 tehdyn isomaston lähestyvän elinkaarensa päätä. Talven taittuessa maaliskuulle alettiin penkoa mastokatosta: jossain täällä pitäisi olla yksi aihio. Se löytyikin koko kasan alimpana. Tämä Siperianlehtikuusi on kasvanut Ähtärissä ja kuivunut Suokissa sahattuna jo yli kymmenen vuotta. Edellinen masto ehti osallistua 6 The Tall Ships Race kilpailuun ja käydä niin Tanskassa kuin Puolassakin ja 4 kertaa Saimaalla. Siitä lähdetään, että uusikin masto seilaa vähintään sen 30 vuotta.

Tunnelma vain kohoaa, kun Vappu lähestyy. Työpäivät pitenee ja häärintä lisääntyy, mutta lämpö, aurinko ja tieto lähestyvästä purjehduskaudesta saavat jaksamaan hymyssä suin ja viimein se koittaa 25.4, telakan portti avataan ja Astridin 71. purjehduskausi alkaa!