Hiontaa ja kyllästystä, taontaa ja gleedausta, pleissausta ja….

Takila -sana tarkoittaa kaikkea laivan kannesta ylöspäin. Toisin sanoen takilaan kuuluu järjetön määrä kaikkea muutakin, kuin vain mastot, puomit ja purjeet…. Pyöröpuita tuli tehdyksi kaikkiaan 16 kappaletta ja vielä jäi yksi ensi talvelle.

Purjeet on tilattu ja työnalla, plokeja listattu ja köysiä mittailtu, vielä kuitenkin täysillä keskitytään seisovan takilan tekoon, ainakin seuraavan kuukauden ajan. 

Mikaelin osalta on työt jo hiljalleen valmistuneet.  Pyöröpuut ja saalingit on tehty ja kahvelien haarukat paikallaan. Kymmenet pyörät on asennettu mastoihin, kahveleihin ja puomeihin.

Kun mastot ovat nyt saaneet lähelle lopullisen muotonsa on aika aloittaa vanttien, staagien ym. teko. Nämä kaikki tehdään perinteisellä tavalla harusvaijerista.

Ensin vaijeri pingoitetaan kahden pisteen väliin. Vaijeri päällystetään juuttikankaalla, jonka päälle gleedataan tervattua hamppunarua - määrlinkiä. Tätä hermoja rassaavaa käsityötä tekee noin yhden metrin tunnissa. Ennen vanhaan gleedauksen tarkoituksena oli suojata vaijeria suolalta ja toki se sitä nykyisinkin suojaa.  Varsinkin Itämeren vähäsuolaisessa vedessä ja nykyisten korroosionestoaineiden aikaan tärkeämpi tarkoitus on suojata pyöröpuita vaijerilta.

Meidän tarkoituksena on tehdä kaikkien vanttien yläpäät valmiiksi ja sovittaa mastoja laivaan. Vanttien sopivan pituuden laskeminen on käytännössä mahdotonta ja sovittaminen ainoa tapa saada niistä mahdollisimman oikean mittaiset.

Kuvassa Abe penslaa vaijeria, eli tekee teräslangalla sidosta vaijeriin. Vantit on 20 mm vaijeria ja penslauslanka 3 mm. Sidos täytyy saada mahdollisimman tiukkaan, mutta kuitenkin varoa ettei katkaise sitä.

Tässä niin kuin kaikissa köysi ja vaijeritöissä on se palkitseva puoli, että jos työn jälki on hyvä, on se oikein tehty ja myös kestävä.







Takilassa tarvitaan myös kymmeniä sepäntyönä taottuja rautaosia. Viereisessä kuvassa 14 kpl uusia rustirautoja. Rustirautoidoilla kiinnitetään vantit laivaan, jotka siis pitävät mastoja pystyssä. Yhteensä siis pelkkiä rustirautoja Svanhildiin tulee 30 kappaletta.

Pantoja, rusteja, heloja…. tässä vasta murto-osa kaikista tarvittavista heloista. Taisin jossain vaiheessa nopeasti sepälle laskea tarvittavan vähintään 75 erilaista helaa, ennen kun mastot voidaan pystyttää.










Maston ympäröiviä erilaisia pantoja: nelikulmaisia, kahdeksankulmaisia ja pyöreitä tarvitaan lukemattomia. Kuvassa syntymässä fokka-raakaa kannatteleva puristepanta. Syy miksi pannat ovat erimuotoisia johtuu käyttötarkoituksesta ja sijainnista. Kulmikkaasta saadaan vahvempi ja tukevammin paikalla pysyvä kuin pyöreästä. Osittain kyse on puhtaasti ulkonäköseikoista.

 

Pienemmät vaijerit joista tulee toppivantteja ja staageja on helpompi ja nopeampi pleissata.

Ensin gleedataan pätkä vaijeria, joka puristetaan koussin ympärille. Sitten vaan pujottelemaan….















tolleen se alkaa ja etenee

Kierretään ja avataan pihdeillä, raotetaan maalspiikillä ja jatketaan eteenpäin.

 …kunnes se on valmis

 Pleissin päälle juuttikangas, gleedaus ja lopputulos näyttää

 ….tältä.

Hallista siivoiltiin samaan aikaan tuollainen kuorma-autollinen kutterinpurua ja lastua.

 Veistäjä-oppilas ja mestari.

Se peli jossa yritetään poistaa yksi palikka liikuttamatta muita :-)

Kun pyöröpuut ovat puuvalmiit ne kyllästetään. Peruskyllästykseen on varattu 200 litraa pellavaöljykyllästettä. Tämän jälkee 5-10 kerrosta Owatrol 1 -kyllästettä ja päälle vielä pinnaksi 5 kerrosta Owatrol 2:sta.

 Hauskasti vaihtuu väri.

Siperian lehtikuusen kaunis punertava sävy alkaa tulla esiin.










ja projekti sen kun jatkuu… onneksi Vappuun on vielä aikaa :-)

-jaw-