keskiviikko 16. elokuuta 2017

ICOYC-cruise Marianhamina-Helsinki Day 3, Ragan Peck

Ragan Peck

Day 3

Kökar > Jurmo


As easy as it was to moor at the dock the night before in Kökar, the departure was unique. The dingy away – our chef revved the engine of the dingy as leaned into the bow of the Svanhild, pushing, edging, urging the sleeping giant out of bed. Turned 90 degrees about the started the engine. Fairwell to funny Kökar, and the seeming permanent garage sale at the dock.


It was a beautiful and partially sunny day, we clipped along on our way somewhere? As the American saying a working guest is a happy guest and they indeed let us help. As we paused outside a harbor for the night we had to wait for the ferry to leave before we could come into the narrow area we could moor for the evening.

Landing at Jurmo the first sight I see is someone, loading things into a big brick thing, an oven? It is next to a huge fire wood pile and yes – yes indeed this is Salmon being loaded into the smoker.

Jurmo’s harbor store: A little wood building with a patio out front. Inside the walls lined with every age and provance of liquor bottle. Fresh veggies, beautiful spring onions, cakes, buns, the wafting aroma of cardamom and sweet. They had tourist goods, fancy alpaca yarn presumable from the local alpaca and cute knit goods. Most importly beer!


One can also rent bikes from the store – the island is partially a nature preserve. We met the local alpacas! Very cute, free roaming and they were looking hand outs. We found the tiny church with a ship of course hanging from the ceiling, the wood ceilings curved like a ship are also very nice.


The barren landscape make it hard to imagine living here in the winter but it is a beautiful place. I am sure by kilometers we are not far from larger towns but this feels like some edge of the world, far far away.


torstai 10. elokuuta 2017

ICOYC-cruise Marianhamina-Helsinki by Regan Peck, day 2

Day 2

Breakfast with the addition of some hot fresh rolls followed by a route review from the Captain. Today we will voyage to Kökar, The conversation diverges, the Captain's military service, Finland has mandatory military service. 6 months to 1 year to be an officer. However, Ålanders do not have to serve in the conscripted service. With the nearest neighbor to the south/east: Russia, “we must always be on our toes”. 

The Captain notes as an summer affair some fisherman aloft in Åland islands sometimes spots some small submarine and a hunt ensues. So while they don’t have to serve they are protected weather they desire it or not.


Additionally from a Finn's perspective they cannot buy land in Åland, foreigners even their own countrymen as it were are not allowed ownership. Our land for our people. I image this maintains a good character and sense of place keeping it small with less development, but who knows – centuries and centuries of conflict and tradition are manifest and still evolving. 












Kokär 3000 years a go for seals. People lived here 1000 and in Viking age it was too dangerous to live on Kokär (Chirka) but there was a church. The Hansa route went through this area hence the francescian monks … then 1784 made a church aka santa Anna – first born girl always named Anna. The steeple was used for navigation. 

The ship in the church was pirate ship and the man from Kokär was captured by some Dutch pirates and he said if he was freed he would return to Kokär and rebuilt the ship he was held captive on – he escaped, returned, built the ship and gave it to the church. 

tiistai 1. elokuuta 2017

ICOYC-cruise Marianhamina-Helsinki by Regan Peck, day 1

Svanhild osallistuu heinäkuun lopulla kansainväliseen pursiseurojen eskaaderiin Marianhaminasta Helsinkiin. Mukana purjehtivan Regan Peckin blogi purjehduksesta alkaa tästä.

Day 1, July 30, 2017: Anticipation mixed with leisure. 
Gloves? Check. Passengers, ya I think they are all here. So many questions and curiosities:  SVANHILD, The vessel crafted in 1948 just after the war. Now, beautiful, wood with three brand new masts, sails and crisp rigging. The SYC passengers curious how this 90 foot vessel will navigate out of the tight moorage and buoys of the ÅSS. So simple – a nudge from the dingy and a stern line – a beautiful tight corner and away we go. 

Prior night was slept on SVANHILD – wake to the sounds of water, holds being filled, four tons of water, and a little washing. The sun, a classic soft box of overcast. 
Still moored to the ÅSS marina, two of the large ferries (cruise ships really, of the Viking Line are at Port off the stern). The  ÅSS Marina, in the Nation of Äland (Ohh-laand), town of Mariehamn, (Maria – a lady, perhaps a Russian settlers/czar mistress? And Hamn – port). The pronunciation of Åland makes me think of Our Land. This land is our land, this truly seems to be the sentiment of the people.

While a part of Finland, Åland is its own Nation, independent but seemingly with an oppressor… the sentiment of minority seems universal, their national language is Swedish, not Finnish. They enjoy some independent status within the EU and Finnish rule, they own the massive Viking Line of ferries (cruise style ships), they have a gambling and liquor monopoly. These put to full advantage on the Viking Line, which offers duty free goods, gambling, state rooms, night clubs, buffets in transit from Sweden, Stockholm; Åland; and further to Finland: Turku and Helsinki. They do pay taxes to Finland which by popular opinion voiced in conversation seems unfair. From American standards the living seems very nice, perhaps you get what you pay for in some ways. Complete health care, low crime, low homeless population, clean towns and roads, college with out debt for all. 

Chef set out a breakfast of porridge, jam, yogurt, fruits, coffee and teas. The Finnish crew steady about work, fixing everything for the voyage. The passengers all from the Seattle Yatch Club (SYC) are eager but groggy.

The Svanhild and fifty others like her were commissioned after the WWIi as freight vessels, transporting timber but mostly sand, to rebuild the bombed out Helsinki. Sand was used for mortar, concrete and the likes. In the late 60’s the Svanhild was decommissioned, fortunately the mast were left in tack and she was purchased by the current owners c.1970. 
Svanhild, perhaps femine name of the 1800’s, was originally rigged as a ketch and  in the year of our Trump, 2016, was changed to a top sail schooner rigging with three masts.  The cargo hull was converted in the 70’s to eight cabins, a large dining perhaps to seat twice as many , a large galley (putting to shame most NYC kitchens), 3 wc's, and a sauna. 
Captain Jouni, proud of the new rigging inform us of the three rules: 
1. Don’t fall off
2. No smoking below deck
3. If someone falls off don’t lose sight of them. Watch, call for help and through stuff that floats. Anything that floats and don’t jump in. 

Off we venture into the alabaster gray morning light. thirty minutes out of the harbor, sails unfurled, raised along with the four jibs: all 300 square meters of surface area lofting along the 12 SYC passengers + 4 crew + 4 tons of water. 

The islands as we pass seem to many as our home San Juan's however they have a Maine like feel, lower with just the tips of boulders and rocks visible. Soils are sparse and vegetation is  low, Alpine like and miniature. Small pines with roots gnarled on rocks. The tiniest blueberry plants overloaded, tiny snapdragons. The Northwest's monsters of firs, cedars, Huckleberry, Madrona + hoards of invading blackberries some sci-fi Roccoco dream by comparison the reserved bounty here in Åland. The house seem similar – rarely ostentatious.  One can imagine the European settlers dismay at the steroid landscapes upon the Oregon Trail. For all that this archipelago resembles things we know, it is not the same.
 The simple vastness of islands is hard to comprehend, it is a constellation. Counting the islands of this archipelago, spanning from Stockholm to Helsinki may be a mad pursuit. From this foreigner's eye it is a fantasy kingdom. 

Blue patches opened above, the Svanhild under sail in the sun passing the town of Degerby – what a thing of beauty. 

At some point our route broke from the path of the rest of our regatta, at the depth we no more that 1.8 meters and Captain Jouni took us through the shipping channels. The channels of open water were smooth with little current (compared to the NW). Cue the ferries! Which really are massive cruise ships that zip on by so close. To our surprise their wake is minimal, though they are still shocking in scale. Late in the afternoon, five below of their horn blare across the water – surprised to see the imence Viking Line Grace?, but it is still far from our path they blow their horns again, wondering what the trouble is – then, there we spot it, a sail boat, seeming so tiny crossing in front of the cruise ship thing, it made it, it cleared in just enough time. That must have been some rush for those sailors. 

Benö Ö, (Ö is Swedish for Island) we arrive with our excellent crew, after 7-1/2 hours of sailing, they determine to tie off to a rock face for the evening. An outlandish concept to the SYC passengers aboard. Tides would make this impossible in Seattle, but as it is in this foreign land their simply are NO large shifts in tides. They scout the area with the dingy determine over walkie talkie the plan, toss the tires (aka buoys) in below the water line and best up to the shore spooning the rock face. Alas, this is how it is done. There are already spikes akin to rail road ties sunk in the boulder. 

A sauna below deck is stoked and ready, a jump off the deck into the Baltic Sea, the bay of Benö-Ö. Finally a head full of salt, but only sort of... the Baltic inst very salty. It’s seems like a mildly salty lake. The seaweeds look like things we’d find in lakes. There’s practically no tide as in a lake. Finally the lands are rising. In these low islands, the land is rising 5mil a year. Another perplexing effect of this constellation of islands. 

The Chef offered a lovely pork shoulder – delicate and hearty with a delicious lite glaze. And here we are marooned on this Schooner somewhere in the Baltic Sea for 5 more days.


sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Vasikkasaari, Vallisaari, Isosaari... Helsingin edusta on tulvillaan hienoja saaria!

Tänään vietettiin jälleen hienoa retkipäivää Vallisaaressa. Svanhildille kerääntyi aamupäivällä vajaan 30 reippaan retkeilijän porukka. Köydet irti ja purjeet auki. Näppärästi miehistön opastamana uudet purjeet levitettiin ja matka Vallisaareen alkoi.




Ilkka kertoili perinteisesti tarinoita Kruuvuorenselän merkkipaikoilla ja porukka nautti laivakeittiön tarjoamaa herkullista meriaamiaista. Muutaman luovin jälkeen saavuttiinkin jo Luotsilaiturille.

Miina ja Ilkka veivät porukan maihin kiertämään, Ilkka pidemmälle retkelle ja Miina lyhkäisemmälle. Keittiössä alkoi lounaan armoton valmistelu.

Parin tunnin reippailun jälkeen nälkäinen sakki saapui laivalle, vaan vielä ei ollut lounas hetki. Irti ja purjeet auki.

Purjeiden aukaisun jälkeen kippari armahti purjehtijat ja päästi Juhan tarjoamien herkkujen kimppuun. Kyllä maistuikin herkullinen korvasieniristotto ja grillattu possu ja kana. Vähän ennen saapumista Halkolaituriin vielä kaffet ja omenaraparperipiirakkaa.

Voisiko kesäistä sunnuntaita paremmin viettää?

Helsingin edustalla tunnin tai muutaman purjehduksen päässä on lukemattomia toinen toistaan hienompia saaria, joissa vierailu on mahdollista purjehduksella.

Vallisaari on ollut viime aikoina ehdoton suosikkikohde, mutta myös vanhat linnakesaaret Isosaari ja Kuivasaari ovat huikeita vierailukohteita. Tai jos et niin innostu näistä tai on tullut jo käytyä, löytyy monta hienoa kalliorantaa jonne kiinnittäytyä. Lisätietoja purjehduksista.

-jaw-



sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Unelmista totta...purjelaivalla!

Kuten ensimmäisessä mastoblogissa kirjoitin on Svanhildin kolmimastoisuus ollut 20 vuoden haave. Paljon pidempiaikainen haave on ollut oma purjelaiva.

Kun Astridin "papat" vuonna 1969 hankkivat laivan rahtiliikenteestä, ruuma puolillaan sepeliä, hankkivat he itselleen huvialuksen, jolla tehdä nuorisopurjehduksia. Vuodet ja vuosikymmenet vierivät huvialus muuttui koululaivaksi ja toimi Suomen yhtenä ensimmäisistä koulupurjelaivoista. Meriliiitto nykyinen Purjelaivasäätiö purjehti Astridilla ja tehtiin lukemattomia nuoriso- rippikoulu- ym. leiripurjehduksia. 1980-luvun alkuun tultaessa Astrid oli yksi Suomen ensimmäisiä tilauspurjelaivoja Svanhildin kanssa. Astridin "papat" olivat merkittävässä roolissa niin Viaporin Telakka Ry:n perustamisessa Suomenlinnan kuivatelakan isännäksi, kuin Purjelaivasatamankin Halkolaituriin.

Joka vuosi kesät vietettiin Astridilla seilaten, ensin yhtenä lapsista, sitten kansimiehenä. Yksi suurimpia ja hienoimpia muistoja on vuosi 1992 ja The Tall Ships Race Karlskronasta-Kotkaan. Mielettömän hienoa purjehdusta, uskomattomia elämyksiä niin satamassa kuin merelläkin, ja ystävyyksiä, jotka jatkuvat yhä edelleen.

Jossain vaiheessa iski merikärpänen vielä isommin, tuli lähtö merikouluun. Merikoulusta ammattimerenkulkuun, kymmenen vuotta rahtilaivalla, täkkäristä kippariksi. Sitten oma purjelaiva - Svanhild.

Nyt viimein viime viikolla Svanhildista tuli kolmimastoinen kuunari. Vielä se ei ole huippupurjekuunari, joka siitä tulee valmiina. Aikataulupaineet aiheuttivat sen, että raakapuut jäivät vielä Suomenlinnaan pariksi viikoksi heloitettaviksi. Onneksi purjeet saapuvat huomenna.

Tämä vuosi on kaikin puolin isojen juhlien vuosi: Suomi täyttää 100 v., Astrid täyttää 70 v. ja Perinteiset purjelaivapäivät 30 v. The Tall Ships Race -tapahtuma saapuu Suomeen ja Svanhild on valmis sellaisena kuin Visa ja minä se aikanaan skissailtiin.

Lähde mukaan purjehtimaan kanssamme ja koe se mikä meille on niin tärkeätä. Maailman hienoin saaristo ja upeimmat purjelaivat Astrid ja Svanhild!

-jaw-


Ensimmäinen hetki kolmimastoisena. Nosturi irroitettu ja fokkamasto paikallaan.

Kilometritolkulla köyttä ja vaijeria. Viimeiset viikot vietettiin melkein enemmän ilmassa, kuin maassa. Ensin mitataan, sitten tehdään. Köysiä ja vaijereita pleissaten ja penslaten ja viimeiseksi ne viedään paikalleen ylös takilaan.
Förstaagin, eli koko takilan tärkeimmän vaijerin  penslausta.
Viimein koitti ensimmäinen merimatka. Tosin vain 100 metriä, sisäaltaasta ulkoaltaaseen.

Ja sitten kotisatamaan Halkolaituriin.
Mastonkauluksien ompelua.







Astrid ja Svanhild Halkolaiturissa.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Vappu lähestyy ja purjehduskausi alkaa kohta!

Kevät lähestyy kohinalla ja työt Suomenlinnassa sen kun kiihtyvät. Astridin uudessa puulämmitteisessä saunassa on nautittu jo ensimmäiset löylyt. Huhut kertovat löylyjen olevan vieläkin makoisammat kuin Svanhildissa, jota on kehuttu Itämeren parhaaksi laiva-saunaksi. No jokainen ottakoon siitä itse selvän.

Svanhildin mastot ovat edenneet aikataulussa ja ensimmäiset kaksi, iso ja mesaani on paikallaan. Vantit kiristettyinä ja muutamaa kilometriä köyttä vaille valmiit purjeille.

Muutoinkin laivojen kevätpuuhat etenevät normaalissa aikataulussa. Ensi viikolla 25.4. lasketaan vesi altaaseen ja Astrid suuntaa vielä samana iltana Halkolaituriin varusteltavaksi ensimmäiselle purjehdukselle, joka tänä vuonna onkin jo ennen vappua.

Svanhild viettää vielä vapun ja osan seuraavaakin viikkoa Suomenlinnasa saapuen Halkolaituriin viimeistään 7.5. kaiken kansan ihailtavaksi ja koettavaksi.


Isonmaston sovitus. Masto täytyy sovittaa paikalleen vanttien mittausta varten. Vanteista penslattiin yläpäät hallissa, jonka jälkeen ne puetaan maston päälle ja sovitetaan paikalleen. Kokemus on osoittanut vanttien pituuden muulla tavoin määrittämisen olevan todella vaikeaa.

Kun vantit on mitattu irroitetaan ne ja viedään takaisin halliin, jossa penslataan alapäät oikeaan mittaan.













Vanttien maalausta. Tervatulla hampulla puetut, eli gleedatut vantit maalataan tervan, maalin ja mehiläisvahan seoksella.
Vanttien alapäiden penslausta. Vanttien yläpäihin penslataan silmukat maston ympärille. Alapäihin tulee koussikka, joka kiinnittää vantin vanttiruuvilla  rustirautaan ja sitä kautta laivaan.
Abe penslaa.
Valmis vantti
Seppä pohtii fokka-raa'an saranan kulmaa. Helat ovat isoja pajalla, mutta yllättävästi ne pienenee, kun osat asennetaan paikalleen.
 Vantteja puetaan mesaanimastoon.
Ensimmäiset löylyt. Astridin sauna lämpiää ensimmäisen kerran.

Uudessa takilassa tarvitaan aivan huikea määrä myös köysiä, plokeja ym. tarvetta. Keltussa matkalla saareen ensimmäinen köysi-kuorma. Pikkuisen vajaa 2 km köyttä.
Maisemaa mesaanin topista.
Ylpeät ja onnelliset. Annukka ja Abe tekivät aivan huikean työn tehdessään isomaston vantit pääsiäisen aikana.
Astridin kylki saa tutun värinsä. Uudet lankut on kyllästetty pellavaöljyllä ja maalattu pohjamaalilla. Anne vetelee pintaväriä lyijymönjän päälle laivan kylkeen.


Iso- ja mesaanimasto. Fokkamasto on niin raskas ja kaukana ulkona, että telakan nosturi ei saa nostettua sitä paikalleen, ennen kuin laiva on vedessä.

Nyt kun iso- ja mesaanimasto on paikallaan keskitytään loppuaika normaaleihin kevätkunnostustöihin ennen ensi viikolla koittavaa vesillelaskua.

Kaiken mastotohinan keskellä meinaa unohtua, että kaikki normaalit huollot koneille ja tekniikalle tulee tehdä ennen kauden alkua, samoin kuin elvyttää laivan vesi- ja viemärijärjestelmät jne.
Huikean kaunista aamuista maisemaa Kruunuvuorenselältä.


sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Mastojen työstöä...

Mastot alkavat valmistumaan vähintään yhtä vahvasti, kuin kevät saapumaan. Työt ovat edenneet iloisasti ja projekti on aikataulussa. Hiihtolomaviikolla aloitettiin mastojen kyllästys. Ensin puut hiottiin ja tämän jälkeen niihin hölvättiin liki 200 litraa pellavaöljykyllästettä.
Tämän jälkeen puiden annettiin vuorokauden kuivahtaa ja sitten niihin sudittiin 40 litraa Owatrol 1
-kyllästettä ja kuivattiin räteillä ylimääräinen öljy.

Varsinainen pintakäsittely tehtiin Owatrol 2 -öljylakalla. Ensin 3 kerrosta tämän jälkeen seuraavat 3 kerrosta aina välillä hienolla hiekkapaperilla hioen. Yhteensä 6 kerrosta ja 40 litraa lakkaa.

Pintakäsittelyyn meni kolme viikkoa kahdelta hengeltä. Nyt kun kerrankin oli mahdollisuus tehdä kyllästys ja käsittely sisällä haluttiin siihen panostaa kunnolla.



Mastot leviteltiin kyllästettäviksi halliin ja niiden alle laitettiin muovit, jotta lattialle ei menisi puista tippuvaa öljyä.



Hiljalleen lehtikuuset saivat ominaisen kauniin punertavan sävyn. Kyllästys on tuskallista ja aikaa vievää puuhaa, kun sen tekee huolella. 

Tämä puuha on äärettömän tärkeä ja takaa mastoille pitkän tulevaisuuden. Hyvin tehdyt, kyllästetyt ja hoidetut mastot kestävät kymmeniä vuosia. 



Vanha mesaanimaston aukko lankutettiin umpeen.
 Uusi isomasto on saanut paikan.
 Mastojen huiput saivat sipulinsa.

Jalometallimiehet irrottivat kyljistä vanhat rustiraudat, jotka asennetaan uusien kanssa toisille kohdille.

Osan olisi ehkä voinut säilyttää paikallaan, mutta oli helpompi siirtää kaikki uusille paikoille.


 Valmiit lakatut pyöröpuut.














Talvikate poistettiin kuluneena viikonloppuna ja ensi viikolla aloitetaan työt laivalla. Telineet ovat kyljellä rustirautojen asennusta varten.

Mastot otetaan alkuviikosta ulos hallista ja poskipalat ja saalingit asennetaaan paikoilleen samoin kuin helat.

Toivottavasti jo loppuviikosta päästään sovittamaan isomastoa paikalleen.