sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Vasikkasaari, Vallisaari, Isosaari... Helsingin edusta on tulvillaan hienoja saaria!

Tänään vietettiin jälleen hienoa retkipäivää Vallisaaressa. Svanhildille kerääntyi aamupäivällä vajaan 30 reippaan retkeilijän porukka. Köydet irti ja purjeet auki. Näppärästi miehistön opastamana uudet purjeet levitettiin ja matka Vallisaareen alkoi.




Ilkka kertoili perinteisesti tarinoita Kruuvuorenselän merkkipaikoilla ja porukka nautti laivakeittiön tarjoamaa herkullista meriaamiaista. Muutaman luovin jälkeen saavuttiinkin jo Luotsilaiturille.

Miina ja Ilkka veivät porukan maihin kiertämään, Ilkka pidemmälle retkelle ja Miina lyhkäisemmälle. Keittiössä alkoi lounaan armoton valmistelu.

Parin tunnin reippailun jälkeen nälkäinen sakki saapui laivalle, vaan vielä ei ollut lounas hetki. Irti ja purjeet auki.

Purjeiden aukaisun jälkeen kippari armahti purjehtijat ja päästi Juhan tarjoamien herkkujen kimppuun. Kyllä maistuikin herkullinen korvasieniristotto ja grillattu possu ja kana. Vähän ennen saapumista Halkolaituriin vielä kaffet ja omenaraparperipiirakkaa.

Voisiko kesäistä sunnuntaita paremmin viettää?

Helsingin edustalla tunnin tai muutaman purjehduksen päässä on lukemattomia toinen toistaan hienompia saaria, joissa vierailu on mahdollista purjehduksella.

Vallisaari on ollut viime aikoina ehdoton suosikkikohde, mutta myös vanhat linnakesaaret Isosaari ja Kuivasaari ovat huikeita vierailukohteita. Tai jos et niin innostu näistä tai on tullut jo käytyä, löytyy monta hienoa kalliorantaa jonne kiinnittäytyä. Lisätietoja purjehduksista.

-jaw-



sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Unelmista totta...purjelaivalla!

Kuten ensimmäisessä mastoblogissa kirjoitin on Svanhildin kolmimastoisuus ollut 20 vuoden haave. Paljon pidempiaikainen haave on ollut oma purjelaiva.

Kun Astridin "papat" vuonna 1969 hankkivat laivan rahtiliikenteestä, ruuma puolillaan sepeliä, hankkivat he itselleen huvialuksen, jolla tehdä nuorisopurjehduksia. Vuodet ja vuosikymmenet vierivät huvialus muuttui koululaivaksi ja toimi Suomen yhtenä ensimmäisistä koulupurjelaivoista. Meriliiitto nykyinen Purjelaivasäätiö purjehti Astridilla ja tehtiin lukemattomia nuoriso- rippikoulu- ym. leiripurjehduksia. 1980-luvun alkuun tultaessa Astrid oli yksi Suomen ensimmäisiä tilauspurjelaivoja Svanhildin kanssa. Astridin "papat" olivat merkittävässä roolissa niin Viaporin Telakka Ry:n perustamisessa Suomenlinnan kuivatelakan isännäksi, kuin Purjelaivasatamankin Halkolaituriin.

Joka vuosi kesät vietettiin Astridilla seilaten, ensin yhtenä lapsista, sitten kansimiehenä. Yksi suurimpia ja hienoimpia muistoja on vuosi 1992 ja The Tall Ships Race Karlskronasta-Kotkaan. Mielettömän hienoa purjehdusta, uskomattomia elämyksiä niin satamassa kuin merelläkin, ja ystävyyksiä, jotka jatkuvat yhä edelleen.

Jossain vaiheessa iski merikärpänen vielä isommin, tuli lähtö merikouluun. Merikoulusta ammattimerenkulkuun, kymmenen vuotta rahtilaivalla, täkkäristä kippariksi. Sitten oma purjelaiva - Svanhild.

Nyt viimein viime viikolla Svanhildista tuli kolmimastoinen kuunari. Vielä se ei ole huippupurjekuunari, joka siitä tulee valmiina. Aikataulupaineet aiheuttivat sen, että raakapuut jäivät vielä Suomenlinnaan pariksi viikoksi heloitettaviksi. Onneksi purjeet saapuvat huomenna.

Tämä vuosi on kaikin puolin isojen juhlien vuosi: Suomi täyttää 100 v., Astrid täyttää 70 v. ja Perinteiset purjelaivapäivät 30 v. The Tall Ships Race -tapahtuma saapuu Suomeen ja Svanhild on valmis sellaisena kuin Visa ja minä se aikanaan skissailtiin.

Lähde mukaan purjehtimaan kanssamme ja koe se mikä meille on niin tärkeätä. Maailman hienoin saaristo ja upeimmat purjelaivat Astrid ja Svanhild!

-jaw-


Ensimmäinen hetki kolmimastoisena. Nosturi irroitettu ja fokkamasto paikallaan.

Kilometritolkulla köyttä ja vaijeria. Viimeiset viikot vietettiin melkein enemmän ilmassa, kuin maassa. Ensin mitataan, sitten tehdään. Köysiä ja vaijereita pleissaten ja penslaten ja viimeiseksi ne viedään paikalleen ylös takilaan.
Förstaagin, eli koko takilan tärkeimmän vaijerin  penslausta.
Viimein koitti ensimmäinen merimatka. Tosin vain 100 metriä, sisäaltaasta ulkoaltaaseen.

Ja sitten kotisatamaan Halkolaituriin.
Mastonkauluksien ompelua.







Astrid ja Svanhild Halkolaiturissa.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Vappu lähestyy ja purjehduskausi alkaa kohta!

Kevät lähestyy kohinalla ja työt Suomenlinnassa sen kun kiihtyvät. Astridin uudessa puulämmitteisessä saunassa on nautittu jo ensimmäiset löylyt. Huhut kertovat löylyjen olevan vieläkin makoisammat kuin Svanhildissa, jota on kehuttu Itämeren parhaaksi laiva-saunaksi. No jokainen ottakoon siitä itse selvän.

Svanhildin mastot ovat edenneet aikataulussa ja ensimmäiset kaksi, iso ja mesaani on paikallaan. Vantit kiristettyinä ja muutamaa kilometriä köyttä vaille valmiit purjeille.

Muutoinkin laivojen kevätpuuhat etenevät normaalissa aikataulussa. Ensi viikolla 25.4. lasketaan vesi altaaseen ja Astrid suuntaa vielä samana iltana Halkolaituriin varusteltavaksi ensimmäiselle purjehdukselle, joka tänä vuonna onkin jo ennen vappua.

Svanhild viettää vielä vapun ja osan seuraavaakin viikkoa Suomenlinnasa saapuen Halkolaituriin viimeistään 7.5. kaiken kansan ihailtavaksi ja koettavaksi.


Isonmaston sovitus. Masto täytyy sovittaa paikalleen vanttien mittausta varten. Vanteista penslattiin yläpäät hallissa, jonka jälkeen ne puetaan maston päälle ja sovitetaan paikalleen. Kokemus on osoittanut vanttien pituuden muulla tavoin määrittämisen olevan todella vaikeaa.

Kun vantit on mitattu irroitetaan ne ja viedään takaisin halliin, jossa penslataan alapäät oikeaan mittaan.













Vanttien maalausta. Tervatulla hampulla puetut, eli gleedatut vantit maalataan tervan, maalin ja mehiläisvahan seoksella.
Vanttien alapäiden penslausta. Vanttien yläpäihin penslataan silmukat maston ympärille. Alapäihin tulee koussikka, joka kiinnittää vantin vanttiruuvilla  rustirautaan ja sitä kautta laivaan.
Abe penslaa.
Valmis vantti
Seppä pohtii fokka-raa'an saranan kulmaa. Helat ovat isoja pajalla, mutta yllättävästi ne pienenee, kun osat asennetaan paikalleen.
 Vantteja puetaan mesaanimastoon.
Ensimmäiset löylyt. Astridin sauna lämpiää ensimmäisen kerran.

Uudessa takilassa tarvitaan aivan huikea määrä myös köysiä, plokeja ym. tarvetta. Keltussa matkalla saareen ensimmäinen köysi-kuorma. Pikkuisen vajaa 2 km köyttä.
Maisemaa mesaanin topista.
Ylpeät ja onnelliset. Annukka ja Abe tekivät aivan huikean työn tehdessään isomaston vantit pääsiäisen aikana.
Astridin kylki saa tutun värinsä. Uudet lankut on kyllästetty pellavaöljyllä ja maalattu pohjamaalilla. Anne vetelee pintaväriä lyijymönjän päälle laivan kylkeen.


Iso- ja mesaanimasto. Fokkamasto on niin raskas ja kaukana ulkona, että telakan nosturi ei saa nostettua sitä paikalleen, ennen kuin laiva on vedessä.

Nyt kun iso- ja mesaanimasto on paikallaan keskitytään loppuaika normaaleihin kevätkunnostustöihin ennen ensi viikolla koittavaa vesillelaskua.

Kaiken mastotohinan keskellä meinaa unohtua, että kaikki normaalit huollot koneille ja tekniikalle tulee tehdä ennen kauden alkua, samoin kuin elvyttää laivan vesi- ja viemärijärjestelmät jne.
Huikean kaunista aamuista maisemaa Kruunuvuorenselältä.


sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Mastojen työstöä...

Mastot alkavat valmistumaan vähintään yhtä vahvasti, kuin kevät saapumaan. Työt ovat edenneet iloisasti ja projekti on aikataulussa. Hiihtolomaviikolla aloitettiin mastojen kyllästys. Ensin puut hiottiin ja tämän jälkeen niihin hölvättiin liki 200 litraa pellavaöljykyllästettä.
Tämän jälkeen puiden annettiin vuorokauden kuivahtaa ja sitten niihin sudittiin 40 litraa Owatrol 1
-kyllästettä ja kuivattiin räteillä ylimääräinen öljy.

Varsinainen pintakäsittely tehtiin Owatrol 2 -öljylakalla. Ensin 3 kerrosta tämän jälkeen seuraavat 3 kerrosta aina välillä hienolla hiekkapaperilla hioen. Yhteensä 6 kerrosta ja 40 litraa lakkaa.

Pintakäsittelyyn meni kolme viikkoa kahdelta hengeltä. Nyt kun kerrankin oli mahdollisuus tehdä kyllästys ja käsittely sisällä haluttiin siihen panostaa kunnolla.



Mastot leviteltiin kyllästettäviksi halliin ja niiden alle laitettiin muovit, jotta lattialle ei menisi puista tippuvaa öljyä.



Hiljalleen lehtikuuset saivat ominaisen kauniin punertavan sävyn. Kyllästys on tuskallista ja aikaa vievää puuhaa, kun sen tekee huolella. 

Tämä puuha on äärettömän tärkeä ja takaa mastoille pitkän tulevaisuuden. Hyvin tehdyt, kyllästetyt ja hoidetut mastot kestävät kymmeniä vuosia. 



Vanha mesaanimaston aukko lankutettiin umpeen.
 Uusi isomasto on saanut paikan.
 Mastojen huiput saivat sipulinsa.

Jalometallimiehet irrottivat kyljistä vanhat rustiraudat, jotka asennetaan uusien kanssa toisille kohdille.

Osan olisi ehkä voinut säilyttää paikallaan, mutta oli helpompi siirtää kaikki uusille paikoille.


 Valmiit lakatut pyöröpuut.














Talvikate poistettiin kuluneena viikonloppuna ja ensi viikolla aloitetaan työt laivalla. Telineet ovat kyljellä rustirautojen asennusta varten.

Mastot otetaan alkuviikosta ulos hallista ja poskipalat ja saalingit asennetaaan paikoilleen samoin kuin helat.

Toivottavasti jo loppuviikosta päästään sovittamaan isomastoa paikalleen.




maanantai 27. helmikuuta 2017

Hiontaa ja kyllästystä, taontaa ja gleedausta, pleissausta ja….

Takila -sana tarkoittaa kaikkea laivan kannesta ylöspäin. Toisin sanoen takilaan kuuluu järjetön määrä kaikkea muutakin, kuin vain mastot, puomit ja purjeet…. Pyöröpuita tuli tehdyksi kaikkiaan 16 kappaletta ja vielä jäi yksi ensi talvelle.

Purjeet on tilattu ja työnalla, plokeja listattu ja köysiä mittailtu, vielä kuitenkin täysillä keskitytään seisovan takilan tekoon, ainakin seuraavan kuukauden ajan. 


Mikaelin osalta on työt jo hiljalleen valmistuneet.  Pyöröpuut ja saalingit on tehty ja kahvelien haarukat paikallaan. Kymmenet pyörät on asennettu mastoihin, kahveleihin ja puomeihin.


Kun mastot ovat nyt saaneet lähelle lopullisen muotonsa on aika aloittaa vanttien, staagien ym. teko. Nämä kaikki tehdään perinteisellä tavalla harusvaijerista.
Ensin vaijeri pingoitetaan kahden pisteen väliin. Vaijeri päällystetään juuttikankaalla, jonka päälle gleedataan tervattua hamppunarua - määrlinkiä. Tätä hermoja rassaavaa käsityötä tekee noin yhden metrin tunnissa. Ennen vanhaan gleedauksen tarkoituksena oli suojata vaijeria suolalta ja toki se sitä nykyisinkin suojaa.  Varsinkin Itämeren vähäsuolaisessa vedessä ja nykyisten korroosionestoaineiden aikaan tärkeämpi tarkoitus on suojata pyöröpuita vaijerilta.



Meidän tarkoituksena on tehdä kaikkien vanttien yläpäät valmiiksi ja sovittaa mastoja laivaan. Vanttien sopivan pituuden laskeminen on käytännössä mahdotonta ja sovittaminen ainoa tapa saada niistä mahdollisimman oikean mittaiset.

Kuvassa Abe penslaa vaijeria, eli tekee teräslangalla sidosta vaijeriin. Vantit on 20 mm vaijeria ja penslauslanka 3 mm. Sidos täytyy saada mahdollisimman tiukkaan, mutta kuitenkin varoa ettei katkaise sitä.

Tässä niin kuin kaikissa köysi ja vaijeritöissä on se palkitseva puoli, että jos työn jälki on hyvä, on se oikein tehty ja myös kestävä.







Takilassa tarvitaan myös kymmeniä sepäntyönä taottuja rautaosia. Viereisessä kuvassa 14 kpl uusia rustirautoja. Rustirautoidoilla kiinnitetään vantit laivaan, jotka siis pitävät mastoja pystyssä. Yhteensä siis pelkkiä rustirautoja Svanhildiin tulee 30 kappaletta.













Pantoja, rusteja, heloja…. tässä vasta murto-osa kaikista tarvittavista heloista. Taisin jossain vaiheessa nopeasti sepälle laskea tarvittavan vähintään 75 erilaista helaa, ennen kun mastot voidaan pystyttää.










Maston ympäröiviä erilaisia pantoja: nelikulmaisia, kahdeksankulmaisia ja pyöreitä tarvitaan lukemattomia. Kuvassa syntymässä fokka-raakaa kannatteleva puristepanta. Syy miksi pannat ovat erimuotoisia johtuu käyttötarkoituksesta ja sijainnista. Kulmikkaasta saadaan vahvempi ja tukevammin paikalla pysyvä kuin pyöreästä. Osittain kyse on puhtaasti ulkonäköseikoista.

Pienemmät vaijerit joista tulee toppivantteja ja staageja on helpompi ja nopeampi pleissata.

Ensin gleedataan pätkä vaijeria, joka puristetaan koussin ympärille. Sitten vaan pujottelemaan….















tolleen se alkaa ja etenee


















Kierretään ja avataan pihdeillä, raotetaan maalspiikillä ja jatketaan eteenpäin.



 …kunnes se on valmis
 Pleissin päälle juuttikangas, gleedaus ja lopputulos näyttää
 ….tältä.
Hallista siivoiltiin samaan aikaan tuollainen kuorma-autollinen kutterinpurua ja lastua.
 Veistäjä-oppilas ja mestari.
Se peli jossa yritetään poistaa yksi palikka liikuttamatta muita :-)
Kun pyöröpuut ovat puuvalmiit ne kyllästetään. Peruskyllästykseen on varattu 200 litraa pellavaöljykyllästettä. Tämän jälkee 5-10 kerrosta Owatrol 1 -kyllästettä ja päälle vielä pinnaksi 5 kerrosta Owatrol 2:sta.
 Hauskasti vaihtuu väri.
Siperian lehtikuusen kaunis punertava sävy alkaa tulla esiin.










ja projekti sen kun jatkuu… onneksi Vappuun on vielä aikaa :-)

-jaw-