keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Arktinen Purjehdus -Annukka Pekkarinen

LAUANTAI - lähtöpäivä

Laivameteorologi Siiri Wickström kertoo Huippuvuorilla
tekemästään väitöskirjatutkimuksesta Arktisten alueiden
myrskyjen parista.
Vieraat saapuivat laivalle Pohjoisrannan Halkolaituriin lauantaiaamuna yhdeksän ja kymmenen välillä rauhalliseen tahtiin. Lastasimme laivaan valtavat määrät herkkuruokia, hedelmiä, kahvia, ruoka– ja saunajuomia ja muuta mukavaa ja kapteeni Jounin tervetuliaissanojen jälkeen irrotimme köydet rannasta ja suuntasimme merelle. Meitä on matkassa yhteensä 13 henkilöä, mukaan lukien miehistö, eli kapteeni Jouni, kokki Juha, laivameteorologi Siiri ja arktisten alueiden meribiologi ja eräopas Annukka.











Heli pakkaa isopurjetta, jotta yöksi luvattu kova
tuuli ei pääse tarttumaan siihen

Laivameteorologimme Siiri lupasi meille huikeaa purjehduskeliä ensimmäiselle päivälle, joten avasimme purjeet heti Katajanokan jäänmurtajien kohdalla ja otimme kurssin kohti länttä. Tuuliennuste oli melko rivakka ja saimmekin kokea mukavaa tasaista 13 m/s sivutuulta ja hieman aallokkoa. Svanhild-laivan uusi kolmimastokuunaritakila ja käsityönä tehdyt kauniit purjeet kiidättivät meitä kohti länttä tasaisella 8 solmun nopeudella ja nähtiinpä lokissa vauhtia aina 10,4 solmuun asti.

Saavuimme ensimmäiseen satamapaikkaamme Bogaskärin merivartioasemalle juuri auringon laskiessa klo n. kello 16.30 ja laitoimme heti laivasaunan lämpenemään, jotta märät ja viluiset merenkävijät saatiin kunnolla lämpimiksi ja kuiviksi ennen Kokki Juhan tekemää herkullista illallista. Nukkumaan mentiin ensimmäisen illan ja hienon purjehduspäivän kunniaksi varsin ajoissa, tosin yöllä saimme kuunnella rankkasateiden rummutusta kannella ja 18m/s tuulenpuuskien vihellystä laivan mastoissa.






Svanhild Bågaskärin vanhan merivartioaseman laiturissa.
Nykyisin saari on Meripelastusseuran koulutuskeskus.
Laivan vieressä meripelastushenkilökunta vietti yönsä poijuihin
sidotuissa pelastuslautoissa harjoitellakseen.
SUNNUNTAI

Aloitimme aamun laivameteorologin sääkatsauksella ja vieraillamme oli mahdollisuus kysyä, miten säätiedotuksia tehdään, mihin ne perustuvat, miksi Grönlannin ja Islannin tienoilla olevat matalapaineet vaikuttavat myös Suomen säähän ja miksi säätiedotus saattaa sanoa, että ulkona on pilvistä, vaikka aurinko paistaa.    












MERIVARTIOASEMALLA

Vierailimme heti aamusta Bogaskärin merivartioaseman tornissa, josta näkee kauas saaristoon, etenkin kun katsoo valtavilla tähystyskiikareilla.    












Luukas "rautarannalla" mihin vanhaa kaivosrikastusjätettä
on kasattu.

JUSSARÖ


Saavuimme Jussarön kaivossaareen lounaan jälkeen ja kävimme saarikierroksella ihailemassa vanhaa metsää, kaivoskuoppia ja hylättyjä rakennuksia. Saarella on varsin pitkävaiheinen historia kaivos- ja sotilaallisessa käytössä, joten merkkejä ihmistoiminnasta löytyy joka puolelta, vaikkaluonto on osaltaan vallannut pidemmän aikaa asumattomaksi jääneen saaren takaisin.
Purjehtijat saariretkellä







Illalla söimme korvapuusteja ja saimme oppitunnin ”ole oman elämäsi meteorologi”, Siiri kertoi meille miten isompia sääkarttoja ja matalapaineiden liikkeitä luetaan ja mitä niistä voi ennustaa. Juha oli loihtinut illalliseksi vielä blinejä ja uunikalaa.













Siiri ja Luukas kiristävät sisäklyyvarin fallia
MAANANTAI 

Aamulla matka jatkui ja purjeet nousivat pian köysien irrottamisen jälkeen
Tuuli oli hieman leppoisampi kuin ensimmäisenä päivänä mutta keli oli mitä mainioin saaristokaljaasi Svanhildille, joka on rakennettu Suomen oloihin, käyttämään hyväksi saariston pienimmätkin tuulenvireet ja pitämään yllä leppoisaa matkavauhtia. Saimme siis purjehtia lähes koko matkan ilman konevoimaa Jussaröstä Jakob Ramsjön satamaan. Svanhildin miehistö ja vieraat ovat oppineet nopeasti, miten purjeet avataan ja kasataan ja oli ilo seurata, miten hyvin koko miehistö toimii yhdessä näinkin lyhyen ajan kuluessa.




Aurinkokin pilkahteli silloin tällöin eikä kyllä tuntunut siltä, että eletään jo marraskuuta. Söimme matkan varrella maittavan lounaan sekä Siirin ja Juhan tekemää mustikkapiirakkaa ja jäätelöä.













Hieno M-kirjain kartalla on Svanhild-laivan
reitti. Suoraan
vastatuuleen ei voi purjehtia, joten laivalla seilataan siksak-
kuviota mahdollisimman korkealle tuuleen päin. Tätä
kutsutaan kryssimiseksi
Saapuessamme Jakob Ramsjön tietämille käännyimme saaren kärjen ohi ja purjehdimme vastatuuleen Inkoon väylää pitkin, tehden muutaman hienon saarten välisessä kapeikossa. Kuka väitti ettei perinnelaivalla voi kryssiä? Kyllä vaan voi jos on hyvä miehistö, ja aika ja kärsivällisyys riittää.







Illalla ennen saunaa ja illallista katsoimme purjehtivan meribiologi-oppaan Annukan kuvaamia videoita Etelämantereelta, Etelä-Georgiasta ja Arktisilta alueilta. Videoissa vilahtelivat hylkeet, pingviinit, valaat sekä yli sata vuotta vanha raakapurjelaiva Bark Europa, joka seilaa joka vuosi Etelä-Amerikasta etelämantereelle ja koko etelämeren halki Etelä-Afrikkaan.








TIISTAI

Aamu valkeni upeana ja lähes tyynenä sisäsaariston suojassa. Söimme aamiaista satamassa ja nostimme jälleen purjeet pian lähdön jälkeen. Päivän mittaan vietimme purjehtivia pikkujouluja nauttien kuumaa glögiä ja pipareita auringonpaisteessa. Kaikki purjeet olivat jälleen ylhäällä ja seilasimme kaunista ja kapeaa Barösundin väylää pitkin. Komea laivamme keräsi varmasti katseita saaristossa; tähän vuodenaikaan purjehtijoita ei yleensä enää liiku Barösundissa, joka on kesäaikaan varsin suosittu kohde.




Illan pimetessä kiinnitimme laivan Espoon edustalle kaupungin ulkoilusaari Pentalan vanhaan puulaituriin. Pentala on vanha kalastajakylä, joka on sittemmin museoitu viimeisten asukkaiden muutettua pois. Kävimme nopealla iltakävelyllä katsomassa saaren sisällä sijaitsevaa järveä, jossa on myös pieni saari saaren sisällä. Törmäsimme kävelyllä peuranmetsästäjiin, jotka olivat saaressa jahdissa. Myös me löysimme saaresta luonnon antimia: suppilovahverot ovat vieläkin hyviä kerättäväksi.


Illalla oli tapamme mukaan sauna ja maistuva illallinen, mutta sitä ennen Annukka piti esityksen pohjoismaisista tutkimusmatkailijoista. Kaikkein kuuluisimmat naparetkeilijät ovat ehkä brittejä, mutta hulluimmat ja rohkeimmat tarinat tulevat pohjoisesta. Ruotsalaiset, norjalaiset ja suomalaiset naparetkeilijät ovat todella jättäneet jälkensä napa-alueiden historiaan ja heidän tarinansä ovat toinen toistaan jännittävämpiä.






Heli, Jami ja Kati avaavat isopurjetta ja mesaania.
Isopurjeen saa auki vetämällä se ulos puomia ja valmiiksi
korkealla mastossa sijaitsevaa kahvelipuomia pitkin, mutta
mesaanipurjeen raskas kahvelipuomi, joka kannattelee
purjetta, pitää vetää ylös kannelta käsin
KESKIVIIKKO

Viimeisen päivän kunniaksi nostimme jälleen kaikki purjeet Pentalan edustalla. Aurinko paistoi ja matka jatkui kohti Suomenlinnaa, johon jätimme kaksi saarella asuvaa, purjehduksella mukana ollutta vierasta.

















Söimme matkalla lounaaksi suomalaista haukea ja nautimme hyvästä tuulesta. Kelien puolesta olimme varsin onnekkaita tällä retkellä. Kapteeni Jouni avaa purjeet aina kun mahdollista; hyvällä purjelaivalla ei ole syytä käyttää konetta muuten kuin satamassa, mikäli laivan kääntäminen laituriin ei muuten onnistu.






Iltapäivällä saavuimme takaisin kotisatamaamme Helsingin Halkolaituriin, monta upeaa kokemusta rikkaampana.


Kiitos kaikille osallistuneille ja ensi vuonna uudestaan! 


tiistai 7. marraskuuta 2017

Syksyinen meri - asennekysymys

Joka syksy suomalaiset purjehtijat valtaa synkkyys, talvi tekee tuloa, nykyisin vain ilman, että talvi tulee. Miksi näin on? Vaikka kelit käyvät märemmiksi ja illat pimeiksi on vastapainoksi varusteet nykyisin aivan huippuluokkaa. Jokainen voi pukea päälleen oman mikroilmastonsa, jolloin on aina sopiva olla - kelissä kuin kelissä.

 Tätä synkkyyttä ja purjehduskauden lyhyyttä päätimme kapinoida vastaan. Tänä syksynä päätimme aloittaa uuden kauden silloin kun muut alkavat riisua purjeita takilasta. Ensin järjestimme syyslomapurjehduksen, mikä osoittautui todella hauskaksi retkeksi syksyiseen saaristoon, joka kaikkien yllätykseksi ei ollutkaan tyhjä.






Pirttisaaren vanhassa puolustusvoimien laiturissa oli illan päätteeksi vajaa kymmenen venettä ja reipas iloinen meininki. Ulkoilu syksyisessä saaressa, vanhat linnoitteet ja lasten iloinen mieli - ihan parasta.















Viime viikonloppuna vietettiin ensimmäisiä pikkujouluja laivalla, tietysti purjehtien. Porukka, joka on viiden vuoden ajan nauttinut kesällä useamman päivän reissusta saaristoon, päätti nauttia purjehduksesta nyt myös syksyisellä merellä. Muutaman tunnin purjehduksella asianmukaisesti pukeutunut kansa vietti koko reissun kannella osallistuen kaikkeen toimintaan laivassa. Elämys joka varmasti jäi kaikkien mieleen.

 Saaristo itsessään on huikea ihan sama mikä aika vuodesta on kyseessä, ja tähän aikaan vuodesta sitä asuttaa lähinnä hylkeet ja linnut. Sinne saaristoon parhain väline matkata on perinteinen kuunari - Svanhild. Laivalla purjehtiminen on nautinnollista ja reippaissa tuulissa matka taittuu. Isot tilat ja tehokas keskuslämmitys takaavat, että vaikka ulkona olisi pakkasta, on laivassa sisällä lämmintä ja mukavaa. Mikäs sen nautinnollisempaa kuin kirpeän purjehduspäivän päätteeksi rentoutua puulämmitteisen saunan lempeissä löylyissä ja nauttia laivakeittiön antimista ystävien kanssa keskustellen tai vaikka laulaen, jos siltä tuntuu.


Ensi viikonloppuna (11.11.) alkaa Arktinen purjehdus, toinen mahdollisuus kapinoida purjehduskauden lyhyyttä vastaan. Tälle reissulle ei tarvitse pakata shortseja vaan kaikkein lämpimimmät vaatteet, mutta kaikkein tärkeintä on oikea asenne: ”Mitä sitten, jos sataa ja tulee. Mitä sitten, jos aurinko ei paista joka päivä, koska silloin kun se paistaa on keli sitäkin hienompi.” Vielä on pari paikkaa jäljellä, ehkä vuoden hienoimmalle purjehdukselle. Hienoa purjehdusta, takuulla. Lisäksi huikeita tarinoita maailman arktisilta alueilta ja pohjoisen tutkimusmatkailijoista, entisistä ja nykyisistä.