keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Vappu lähestyy ja purjehduskausi alkaa kohta!

Kevät lähestyy kohinalla ja työt Suomenlinnassa sen kun kiihtyvät. Astridin uudessa puulämmitteisessä saunassa on nautittu jo ensimmäiset löylyt. Huhut kertovat löylyjen olevan vieläkin makoisammat kuin Svanhildissa, jota on kehuttu Itämeren parhaaksi laiva-saunaksi. No jokainen ottakoon siitä itse selvän.

Svanhildin mastot ovat edenneet aikataulussa ja ensimmäiset kaksi, iso ja mesaani on paikallaan. Vantit kiristettyinä ja muutamaa kilometriä köyttä vaille valmiit purjeille.

Muutoinkin laivojen kevätpuuhat etenevät normaalissa aikataulussa. Ensi viikolla 25.4. lasketaan vesi altaaseen ja Astrid suuntaa vielä samana iltana Halkolaituriin varusteltavaksi ensimmäiselle purjehdukselle, joka tänä vuonna onkin jo ennen vappua.

Svanhild viettää vielä vapun ja osan seuraavaakin viikkoa Suomenlinnasa saapuen Halkolaituriin viimeistään 7.5. kaiken kansan ihailtavaksi ja koettavaksi.


Isonmaston sovitus. Masto täytyy sovittaa paikalleen vanttien mittausta varten. Vanteista penslattiin yläpäät hallissa, jonka jälkeen ne puetaan maston päälle ja sovitetaan paikalleen. Kokemus on osoittanut vanttien pituuden muulla tavoin määrittämisen olevan todella vaikeaa.

Kun vantit on mitattu irroitetaan ne ja viedään takaisin halliin, jossa penslataan alapäät oikeaan mittaan.













Vanttien maalausta. Tervatulla hampulla puetut, eli gleedatut vantit maalataan tervan, maalin ja mehiläisvahan seoksella.
Vanttien alapäiden penslausta. Vanttien yläpäihin penslataan silmukat maston ympärille. Alapäihin tulee koussikka, joka kiinnittää vantin vanttiruuvilla  rustirautaan ja sitä kautta laivaan.
Abe penslaa.
Valmis vantti
Seppä pohtii fokka-raa'an saranan kulmaa. Helat ovat isoja pajalla, mutta yllättävästi ne pienenee, kun osat asennetaan paikalleen.
 Vantteja puetaan mesaanimastoon.
Ensimmäiset löylyt. Astridin sauna lämpiää ensimmäisen kerran.

Uudessa takilassa tarvitaan aivan huikea määrä myös köysiä, plokeja ym. tarvetta. Keltussa matkalla saareen ensimmäinen köysi-kuorma. Pikkuisen vajaa 2 km köyttä.
Maisemaa mesaanin topista.
Ylpeät ja onnelliset. Annukka ja Abe tekivät aivan huikean työn tehdessään isomaston vantit pääsiäisen aikana.
Astridin kylki saa tutun värinsä. Uudet lankut on kyllästetty pellavaöljyllä ja maalattu pohjamaalilla. Anne vetelee pintaväriä lyijymönjän päälle laivan kylkeen.


Iso- ja mesaanimasto. Fokkamasto on niin raskas ja kaukana ulkona, että telakan nosturi ei saa nostettua sitä paikalleen, ennen kuin laiva on vedessä.

Nyt kun iso- ja mesaanimasto on paikallaan keskitytään loppuaika normaaleihin kevätkunnostustöihin ennen ensi viikolla koittavaa vesillelaskua.

Kaiken mastotohinan keskellä meinaa unohtua, että kaikki normaalit huollot koneille ja tekniikalle tulee tehdä ennen kauden alkua, samoin kuin elvyttää laivan vesi- ja viemärijärjestelmät jne.
Huikean kaunista aamuista maisemaa Kruunuvuorenselältä.


sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Mastojen työstöä...

Mastot alkavat valmistumaan vähintään yhtä vahvasti, kuin kevät saapumaan. Työt ovat edenneet iloisasti ja projekti on aikataulussa. Hiihtolomaviikolla aloitettiin mastojen kyllästys. Ensin puut hiottiin ja tämän jälkeen niihin hölvättiin liki 200 litraa pellavaöljykyllästettä.
Tämän jälkeen puiden annettiin vuorokauden kuivahtaa ja sitten niihin sudittiin 40 litraa Owatrol 1
-kyllästettä ja kuivattiin räteillä ylimääräinen öljy.

Varsinainen pintakäsittely tehtiin Owatrol 2 -öljylakalla. Ensin 3 kerrosta tämän jälkeen seuraavat 3 kerrosta aina välillä hienolla hiekkapaperilla hioen. Yhteensä 6 kerrosta ja 40 litraa lakkaa.

Pintakäsittelyyn meni kolme viikkoa kahdelta hengeltä. Nyt kun kerrankin oli mahdollisuus tehdä kyllästys ja käsittely sisällä haluttiin siihen panostaa kunnolla.



Mastot leviteltiin kyllästettäviksi halliin ja niiden alle laitettiin muovit, jotta lattialle ei menisi puista tippuvaa öljyä.



Hiljalleen lehtikuuset saivat ominaisen kauniin punertavan sävyn. Kyllästys on tuskallista ja aikaa vievää puuhaa, kun sen tekee huolella. 

Tämä puuha on äärettömän tärkeä ja takaa mastoille pitkän tulevaisuuden. Hyvin tehdyt, kyllästetyt ja hoidetut mastot kestävät kymmeniä vuosia. 



Vanha mesaanimaston aukko lankutettiin umpeen.
 Uusi isomasto on saanut paikan.
 Mastojen huiput saivat sipulinsa.

Jalometallimiehet irrottivat kyljistä vanhat rustiraudat, jotka asennetaan uusien kanssa toisille kohdille.

Osan olisi ehkä voinut säilyttää paikallaan, mutta oli helpompi siirtää kaikki uusille paikoille.


 Valmiit lakatut pyöröpuut.














Talvikate poistettiin kuluneena viikonloppuna ja ensi viikolla aloitetaan työt laivalla. Telineet ovat kyljellä rustirautojen asennusta varten.

Mastot otetaan alkuviikosta ulos hallista ja poskipalat ja saalingit asennetaaan paikoilleen samoin kuin helat.

Toivottavasti jo loppuviikosta päästään sovittamaan isomastoa paikalleen.




maanantai 27. helmikuuta 2017

Hiontaa ja kyllästystä, taontaa ja gleedausta, pleissausta ja….

Takila -sana tarkoittaa kaikkea laivan kannesta ylöspäin. Toisin sanoen takilaan kuuluu järjetön määrä kaikkea muutakin, kuin vain mastot, puomit ja purjeet…. Pyöröpuita tuli tehdyksi kaikkiaan 16 kappaletta ja vielä jäi yksi ensi talvelle.

Purjeet on tilattu ja työnalla, plokeja listattu ja köysiä mittailtu, vielä kuitenkin täysillä keskitytään seisovan takilan tekoon, ainakin seuraavan kuukauden ajan. 


Mikaelin osalta on työt jo hiljalleen valmistuneet.  Pyöröpuut ja saalingit on tehty ja kahvelien haarukat paikallaan. Kymmenet pyörät on asennettu mastoihin, kahveleihin ja puomeihin.


Kun mastot ovat nyt saaneet lähelle lopullisen muotonsa on aika aloittaa vanttien, staagien ym. teko. Nämä kaikki tehdään perinteisellä tavalla harusvaijerista.
Ensin vaijeri pingoitetaan kahden pisteen väliin. Vaijeri päällystetään juuttikankaalla, jonka päälle gleedataan tervattua hamppunarua - määrlinkiä. Tätä hermoja rassaavaa käsityötä tekee noin yhden metrin tunnissa. Ennen vanhaan gleedauksen tarkoituksena oli suojata vaijeria suolalta ja toki se sitä nykyisinkin suojaa.  Varsinkin Itämeren vähäsuolaisessa vedessä ja nykyisten korroosionestoaineiden aikaan tärkeämpi tarkoitus on suojata pyöröpuita vaijerilta.



Meidän tarkoituksena on tehdä kaikkien vanttien yläpäät valmiiksi ja sovittaa mastoja laivaan. Vanttien sopivan pituuden laskeminen on käytännössä mahdotonta ja sovittaminen ainoa tapa saada niistä mahdollisimman oikean mittaiset.

Kuvassa Abe penslaa vaijeria, eli tekee teräslangalla sidosta vaijeriin. Vantit on 20 mm vaijeria ja penslauslanka 3 mm. Sidos täytyy saada mahdollisimman tiukkaan, mutta kuitenkin varoa ettei katkaise sitä.

Tässä niin kuin kaikissa köysi ja vaijeritöissä on se palkitseva puoli, että jos työn jälki on hyvä, on se oikein tehty ja myös kestävä.







Takilassa tarvitaan myös kymmeniä sepäntyönä taottuja rautaosia. Viereisessä kuvassa 14 kpl uusia rustirautoja. Rustirautoidoilla kiinnitetään vantit laivaan, jotka siis pitävät mastoja pystyssä. Yhteensä siis pelkkiä rustirautoja Svanhildiin tulee 30 kappaletta.













Pantoja, rusteja, heloja…. tässä vasta murto-osa kaikista tarvittavista heloista. Taisin jossain vaiheessa nopeasti sepälle laskea tarvittavan vähintään 75 erilaista helaa, ennen kun mastot voidaan pystyttää.










Maston ympäröiviä erilaisia pantoja: nelikulmaisia, kahdeksankulmaisia ja pyöreitä tarvitaan lukemattomia. Kuvassa syntymässä fokka-raakaa kannatteleva puristepanta. Syy miksi pannat ovat erimuotoisia johtuu käyttötarkoituksesta ja sijainnista. Kulmikkaasta saadaan vahvempi ja tukevammin paikalla pysyvä kuin pyöreästä. Osittain kyse on puhtaasti ulkonäköseikoista.

Pienemmät vaijerit joista tulee toppivantteja ja staageja on helpompi ja nopeampi pleissata.

Ensin gleedataan pätkä vaijeria, joka puristetaan koussin ympärille. Sitten vaan pujottelemaan….















tolleen se alkaa ja etenee


















Kierretään ja avataan pihdeillä, raotetaan maalspiikillä ja jatketaan eteenpäin.



 …kunnes se on valmis
 Pleissin päälle juuttikangas, gleedaus ja lopputulos näyttää
 ….tältä.
Hallista siivoiltiin samaan aikaan tuollainen kuorma-autollinen kutterinpurua ja lastua.
 Veistäjä-oppilas ja mestari.
Se peli jossa yritetään poistaa yksi palikka liikuttamatta muita :-)
Kun pyöröpuut ovat puuvalmiit ne kyllästetään. Peruskyllästykseen on varattu 200 litraa pellavaöljykyllästettä. Tämän jälkee 5-10 kerrosta Owatrol 1 -kyllästettä ja päälle vielä pinnaksi 5 kerrosta Owatrol 2:sta.
 Hauskasti vaihtuu väri.
Siperian lehtikuusen kaunis punertava sävy alkaa tulla esiin.










ja projekti sen kun jatkuu… onneksi Vappuun on vielä aikaa :-)

-jaw-

tiistai 24. tammikuuta 2017

Mastojen höyläystä...

Edellisessä blogissa kertoilin toppitankojen sahaamisesta ja kuinka projekti sai alkunsa. Nyt on päästy varsinaisten mastojen kimppuun.

Eli Svanhildin uudet mastot tulevat olemaan kaksiosaiset. Niihin tulee köliltä lähtevä varsinainen masto ja sen jälkeen esselistä jatkuva toppitanko. Mastopuut kaadettiin talvella 2013 Punkaharjulta Metsäntutkimuslaitoksen mailta. Keväällä ne uitettiin Suomenlinnaan, annettii kuivua telakka-altaassa kesän yli ja sahattiin kahdeksankulmaisiksi samaan tapaan kuin toppitangot.

Vasemmalla on toppitankoaihio, eli jos ne vielä hetki sitten näytti suurilta on ne aika pieniä verrattuna mastoihin. Isoin puu, josta tulee fokkamasto painoi 2014 sahattuna 1850 kg, ennen sahausta yli 4 tonnia. Kolmen vuoden aikana, minkä se on ollut kuivumassa, on painosta haihtunut yli 200 kg ja nyt se oli reilu 1600 kg.
Isomasto valmiina sahaukseen. Puista sahattiin riippuen mastosta 5 - 10cm pois halkaisijasta ja lähemmäksi oikeaa muotoa. Tavoitteena oli myös saada kaikki läskipuu pois, missä onnistuttiinkin varsin hyvin. Näistä mastoista suurimman tyvihalkaisja (rinnan korkeudella maasta) oli metrin luokkaa ja 20 m korkeudellakin vielä 50 cm. Kertoo siis siitä kuinka hurjan isoja puita hyviksi mastopuiksi tarvitaan.
Mastot oli sahattu kahdeksankulmaisiksi 2014 ja nyt ne muotoiltiin ja kavennettiin uudelleen.
Valmiin mastoaihion paino on 1250 kg. Tukki, joka painoi ensimmäisen kerran sahalle nostettaessa yli 4 tonnia. Hukkaprosentti on melkoinen. Sinänsä hauska yksityiskohta, että melkein kaikki näiden puiden "sahausjäte" on mennyt Suomenlinnan eri saunoihin polttopuuksi, niin myös nyt.
Varsinainen höyläys ja mastojen työstö valmiiksi tapahtuu vanhassa lentokonehallissa. Tässä hallissa rakennettiin aikoinaan Suomen ensimmäinen lentokone. Muutama vuosi sitten valmistui tykkisluuppi Diana ja nyt Svanhildin mastot.
 Ensimmäinen toppitangoista
Mastojen saaminen halliin sujui yllättävän näppärästi, koko päivä meni parin parrun ähertämisessä... metrinkään pidemmät eivät olisi mahtuneet.
Mikael työstää mastot sahatuista aihioista. Ensin höylätää ja sitten hiotaan. Jatkuvasti tarkkaillaan muotoa. Ne puut, jotka ovat jo valmiit tai odottavat työstöä, on peitetty muoveilla kuten kaikissa kunnon kilpaveneissä on tapana…. ;-) Tosiasiassa hallissa on niin kuiva ilma, että puut alkava kuivuessaan halkeilla ja muovittamalla pyritään estämään tai edes hidastamaan tätä.
Joku kyseli: "mitä vanhoille mastoille tapahtuu". No niistä riisutaan kaikki hyödyllinen ja käyttökelpoinen irti. Sitten ne paloitellaan sopiviksi pätkiksi ja esimerkiksi mesaanimastosta tulee yksi uusi puomi. Nämä Svanhildin mastot taitavat olla viimeiset "Sipoon mastot" ne pystytettiin talvella 1993-1994 A-pukin ja ankkuripelin avustuksella jäällä laivan talvehtiessa Kalkkirannassa.

-jaw-