maanantai 27. helmikuuta 2017

Hiontaa ja kyllästystä, taontaa ja gleedausta, pleissausta ja….

Takila -sana tarkoittaa kaikkea laivan kannesta ylöspäin. Toisin sanoen takilaan kuuluu järjetön määrä kaikkea muutakin, kuin vain mastot, puomit ja purjeet…. Pyöröpuita tuli tehdyksi kaikkiaan 16 kappaletta ja vielä jäi yksi ensi talvelle.

Purjeet on tilattu ja työnalla, plokeja listattu ja köysiä mittailtu, vielä kuitenkin täysillä keskitytään seisovan takilan tekoon, ainakin seuraavan kuukauden ajan. 


Mikaelin osalta on työt jo hiljalleen valmistuneet.  Pyöröpuut ja saalingit on tehty ja kahvelien haarukat paikallaan. Kymmenet pyörät on asennettu mastoihin, kahveleihin ja puomeihin.


Kun mastot ovat nyt saaneet lähelle lopullisen muotonsa on aika aloittaa vanttien, staagien ym. teko. Nämä kaikki tehdään perinteisellä tavalla harusvaijerista.
Ensin vaijeri pingoitetaan kahden pisteen väliin. Vaijeri päällystetään juuttikankaalla, jonka päälle gleedataan tervattua hamppunarua - määrlinkiä. Tätä hermoja rassaavaa käsityötä tekee noin yhden metrin tunnissa. Ennen vanhaan gleedauksen tarkoituksena oli suojata vaijeria suolalta ja toki se sitä nykyisinkin suojaa.  Varsinkin Itämeren vähäsuolaisessa vedessä ja nykyisten korroosionestoaineiden aikaan tärkeämpi tarkoitus on suojata pyöröpuita vaijerilta.



Meidän tarkoituksena on tehdä kaikkien vanttien yläpäät valmiiksi ja sovittaa mastoja laivaan. Vanttien sopivan pituuden laskeminen on käytännössä mahdotonta ja sovittaminen ainoa tapa saada niistä mahdollisimman oikean mittaiset.

Kuvassa Abe penslaa vaijeria, eli tekee teräslangalla sidosta vaijeriin. Vantit on 20 mm vaijeria ja penslauslanka 3 mm. Sidos täytyy saada mahdollisimman tiukkaan, mutta kuitenkin varoa ettei katkaise sitä.

Tässä niin kuin kaikissa köysi ja vaijeritöissä on se palkitseva puoli, että jos työn jälki on hyvä, on se oikein tehty ja myös kestävä.







Takilassa tarvitaan myös kymmeniä sepäntyönä taottuja rautaosia. Viereisessä kuvassa 14 kpl uusia rustirautoja. Rustirautoidoilla kiinnitetään vantit laivaan, jotka siis pitävät mastoja pystyssä. Yhteensä siis pelkkiä rustirautoja Svanhildiin tulee 30 kappaletta.













Pantoja, rusteja, heloja…. tässä vasta murto-osa kaikista tarvittavista heloista. Taisin jossain vaiheessa nopeasti sepälle laskea tarvittavan vähintään 75 erilaista helaa, ennen kun mastot voidaan pystyttää.










Maston ympäröiviä erilaisia pantoja: nelikulmaisia, kahdeksankulmaisia ja pyöreitä tarvitaan lukemattomia. Kuvassa syntymässä fokka-raakaa kannatteleva puristepanta. Syy miksi pannat ovat erimuotoisia johtuu käyttötarkoituksesta ja sijainnista. Kulmikkaasta saadaan vahvempi ja tukevammin paikalla pysyvä kuin pyöreästä. Osittain kyse on puhtaasti ulkonäköseikoista.

Pienemmät vaijerit joista tulee toppivantteja ja staageja on helpompi ja nopeampi pleissata.

Ensin gleedataan pätkä vaijeria, joka puristetaan koussin ympärille. Sitten vaan pujottelemaan….















tolleen se alkaa ja etenee


















Kierretään ja avataan pihdeillä, raotetaan maalspiikillä ja jatketaan eteenpäin.



 …kunnes se on valmis
 Pleissin päälle juuttikangas, gleedaus ja lopputulos näyttää
 ….tältä.
Hallista siivoiltiin samaan aikaan tuollainen kuorma-autollinen kutterinpurua ja lastua.
 Veistäjä-oppilas ja mestari.
Se peli jossa yritetään poistaa yksi palikka liikuttamatta muita :-)
Kun pyöröpuut ovat puuvalmiit ne kyllästetään. Peruskyllästykseen on varattu 200 litraa pellavaöljykyllästettä. Tämän jälkee 5-10 kerrosta Owatrol 1 -kyllästettä ja päälle vielä pinnaksi 5 kerrosta Owatrol 2:sta.
 Hauskasti vaihtuu väri.
Siperian lehtikuusen kaunis punertava sävy alkaa tulla esiin.










ja projekti sen kun jatkuu… onneksi Vappuun on vielä aikaa :-)

-jaw-

tiistai 24. tammikuuta 2017

Mastojen höyläystä...

Edellisessä blogissa kertoilin toppitankojen sahaamisesta ja kuinka projekti sai alkunsa. Nyt on päästy varsinaisten mastojen kimppuun.

Eli Svanhildin uudet mastot tulevat olemaan kaksiosaiset. Niihin tulee köliltä lähtevä varsinainen masto ja sen jälkeen esselistä jatkuva toppitanko. Mastopuut kaadettiin talvella 2013 Punkaharjulta Metsäntutkimuslaitoksen mailta. Keväällä ne uitettiin Suomenlinnaan, annettii kuivua telakka-altaassa kesän yli ja sahattiin kahdeksankulmaisiksi samaan tapaan kuin toppitangot.

Vasemmalla on toppitankoaihio, eli jos ne vielä hetki sitten näytti suurilta on ne aika pieniä verrattuna mastoihin. Isoin puu, josta tulee fokkamasto painoi 2014 sahattuna 1850 kg, ennen sahausta yli 4 tonnia. Kolmen vuoden aikana, minkä se on ollut kuivumassa, on painosta haihtunut yli 200 kg ja nyt se oli reilu 1600 kg.
Isomasto valmiina sahaukseen. Puista sahattiin riippuen mastosta 5 - 10cm pois halkaisijasta ja lähemmäksi oikeaa muotoa. Tavoitteena oli myös saada kaikki läskipuu pois, missä onnistuttiinkin varsin hyvin. Näistä mastoista suurimman tyvihalkaisja (rinnan korkeudella maasta) oli metrin luokkaa ja 20 m korkeudellakin vielä 50 cm. Kertoo siis siitä kuinka hurjan isoja puita hyviksi mastopuiksi tarvitaan.
Mastot oli sahattu kahdeksankulmaisiksi 2014 ja nyt ne muotoiltiin ja kavennettiin uudelleen.
Valmiin mastoaihion paino on 1250 kg. Tukki, joka painoi ensimmäisen kerran sahalle nostettaessa yli 4 tonnia. Hukkaprosentti on melkoinen. Sinänsä hauska yksityiskohta, että melkein kaikki näiden puiden "sahausjäte" on mennyt Suomenlinnan eri saunoihin polttopuuksi, niin myös nyt.
Varsinainen höyläys ja mastojen työstö valmiiksi tapahtuu vanhassa lentokonehallissa. Tässä hallissa rakennettiin aikoinaan Suomen ensimmäinen lentokone. Muutama vuosi sitten valmistui tykkisluuppi Diana ja nyt Svanhildin mastot.
 Ensimmäinen toppitangoista
Mastojen saaminen halliin sujui yllättävän näppärästi, koko päivä meni parin parrun ähertämisessä... metrinkään pidemmät eivät olisi mahtuneet.
Mikael työstää mastot sahatuista aihioista. Ensin höylätää ja sitten hiotaan. Jatkuvasti tarkkaillaan muotoa. Ne puut, jotka ovat jo valmiit tai odottavat työstöä, on peitetty muoveilla kuten kaikissa kunnon kilpaveneissä on tapana…. ;-) Tosiasiassa hallissa on niin kuiva ilma, että puut alkava kuivuessaan halkeilla ja muovittamalla pyritään estämään tai edes hidastamaan tätä.
Joku kyseli: "mitä vanhoille mastoille tapahtuu". No niistä riisutaan kaikki hyödyllinen ja käyttökelpoinen irti. Sitten ne paloitellaan sopiviksi pätkiksi ja esimerkiksi mesaanimastosta tulee yksi uusi puomi. Nämä Svanhildin mastot taitavat olla viimeiset "Sipoon mastot" ne pystytettiin talvella 1993-1994 A-pukin ja ankkuripelin avustuksella jäällä laivan talvehtiessa Kalkkirannassa.

-jaw-










maanantai 9. tammikuuta 2017

Svanhildiin uudet mastot

Minun yhteiset seiluut Svanhildin kanssa alkoivat vuonna 1996. Oikeastaan heti tuolloin tuli todetuksi, että laivan käsittely oli vaivalloista suurten puomien ja purjeiden takia. Se mikä Astridilla hoitui helposti yksin vaati Svanhildilla aina yhden käsiparin lisää. Tuulen noustessa purjeiden käsittelystä tuli heti vaikeaa ja haasteellista.

Jo ensimmäisen kesän aikana Visan kanssa luonnosteltiin Svanhildia 3-mastoiseksi ja mietittiin, että se olisi huomattavasti järkevämmin purjehdittavissa, kun purjeet olisivat "ihmisen" kokoisia. Olimme molemmat täysin vakuuttuneita, että jos tämä laiva olisi alkujaan tehty kulkemaan pelkästään purjeilla olisi se kokonsa puolesta ollut 3-mastoinen. No vuosia kului ja skissejä tuli lukemattomia. Nykyiset purjeetkin tehtiin vielä 2000-luvun alussa samalla, kun vanhat mastot peruskorjattiin.

Tänä talvena aika oli kypsä ja piirrustukset saatiin valmiiksi Allan Palmerin avustuksella. Nyt vuodenvaihteen jälkeen alkaa Svanhildin muutos 3-mastoiseksi. Projekti tullaan jakamaan kahteen osaan siten, että takila on täydessä iskussa keväällä 2018.

-jaw-

Tässä lyhyt oppimäärä toppitangon sahaukseen:

Huolella valitut mastoaihiot, siperianlehtikuusitukit. Puut on kaadettu talvella 2005-2006 ja olleet siitä asti kuivumassa. Yhden tukin pituus 14 m ja paino karvan verran alle 700 kg.
Parru sahataan lähelle oikeaa mittaansa, molemmista päistä pätkät pois. Tyvestä sen vuoksi, että nähdään, ettei puussa vain ole esim. maannousemasienen aiheuttamaa piilevää lahoa.


Ensin puu sahataan suorakaiteen muotoon ja sen jälkeen neliskulmaiseksi koko matkalta. Tässä tapauksesssa kyseessä on isomaston toppitanko, jonka lopulliseksi halkaisijaksi tyvestä tulee 220 mm.
 ….sitten nelikulmaiseksi
Tämän jälkeen puu käännetään ympäri ja sahataan latvasta tyveä kohden parru 8-kulmaiseksi. Yhä tasapaksuna pötkönä. Syy miksi puu käännetään, on, että toppitankojen tyvien halutaan säilyvän nelikulmaisina, jolloin läpisahaus ei ole mahdollinen.


Kahdeksankulmion valmistuttua tukki jälleen käännetään ympäri ja sahataan tyvestä kärkeä kohden kaventaen se oikeaan muotoon. Siten, että latvasta puulle haluttiin 160 mm halkaisija. Valmiit mastot eivät suinkaan ole lineaarisesti kapenevia, vaan enempikin siiven tai pisaran muotoisia.
Taas mittaillaan, sitten piirrellään ja sahataan. Ensin jälleen nelikulmaiseksi.
 …16 sahausta myöhemmin on aihio 8-kulmainen koko matkaltaan.
Valmis aihio höyläämistä varten. Tässä vaiheessa toppitanko painaa n.180 kg, eli suunnilleen 500 kg tuli saunapuuta :-)
 Kaikkien kolmen maston toppitanko-aihiot.
Tuosta neljännestä tehdäänkin sitten puomi tai kahveli. Syy miksi parrujen tulee olla niin suuria mastoja varten on, että kaikki "läskipuu" tulee saada valmiista mastosta pois. Läskipuu on puun kasvavaa osaa ja se on varsin helposti altis laholle.  Lehtikuusessa tuota kasvavaa osaa saattaa olla paikoin yli 10 cm. puun halkaisijasta.

maanantai 19. joulukuuta 2016

Joulun odotusta Viaporissa

Joulu saapuu tänäkin vuonna ihan yhtä varmasti kun aikaisemminkin. Monet työt telakallakin ajoitetaan siten, että nämä ja nuo täytyy olla vuodenvaihteeseen mennessä tehty, että ehditään kevääksi vesille. Tänä vuonna tavoitteena oli saada Astridin lankut paikalleen ja riveyspuuhat käyntiin ennen uuden vuoden tuloa.








Lankutus tuli viime viikolla valmiiksi ja riveystyö on täydessä käynnissä. Mikael on päässyt sisustan kimppuun ja Astridin saunakin on alkanut hahmottumaan. Seppä kävi hitsaamassa keulahelan takaisin ja vatustaagien pultitkin on jo paikallaan. Toisin sanoen ulkoisesti Astrid on jälleen oma itsensä :-)




















Seuraavat viikot kyllästetään uusia lankkuja ja kaaria ja keväällä vielä pietään saumat ennen kylkien maalausta.




Ensi kesään liittyen, tuli Astrid ilmoitettua The Tall Ships Race 2017 purjehduskilpaan Ruotsin Halmstadista Kotkan kautta Turkuun. Kilpailusta lisää myöhemmin. Tuleva kesä on Astridilla muutenkin juhlavuosi laivan täyttäessä 70 vuotta.





maanantai 5. joulukuuta 2016

Telakkakuulumisia Astridilta

Niinhän siinä tänäkin vuonna kävi, että päädyttiin kuitenkin laivanrakennuspuuhiin.
Talvelle suunniteltu pohjalankkujen vaihtaminen laajeni lopulta sisästeevin vaihtoon ja muutaman kaarenkin korjaukseen.  Jotta sisästeevin saa vaihdetua piti laivan vasemmalta kyljeltä purkaa 8 lankkua ja oikealta käytännössä kaikki keulasta lähtevät lankut.

Puulaivan kunnostuksessa haasteellista on, että osia ei voi vain irrottaa ja laittaa takaisin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kokonaisuus on hallittava. Lankkujen tulee olla riittävän pitkiä ja jatkojen sopivissa kohdissa. Lisäksi neljässä ylimmässä päärholttilankussa on myös naulat pystysuuntaan.

Astridin tapauksessa laivan pullea keula tuo myös omat haasteensa, kun lankkujen täytyy parin metrin matkalla kiertyä lähes 90 astetta. Vaikka lankut valikoidaan huolellisesti ja höyrytetään pasussa tahtovat ne silti väkisinkin hajota vääntövaiheessa.


Aina se pikkasen kauhistuttaa, kun purkuhomma alkaa. Aina ne on kuitenkin vapuksi saatu purjehduskuntoon.


Purkusuunnitelma piirretään laivan kylkeen jolloin on helpompi hahmottaa jatkojen sijainti. Astridin tapauksessa harmittavaa oli purettavien lankkujen hyvä kunto.













Ensin lankut sahataan kaarien välistä poikki, sitten kirveellä halkaistaan ja lopuksi vedetään naulat irti kaarista.

Seppä irrottaa suuremmat pultit hydraulitunkilla. Ensin pulttiin hitsataan kiinni kierretanko joka kiinnitetään tunkkiin. Näin pultit saadaan ehjinä ulos ja ilman että puu kärsii.


Abe ja Miina naulauspuuhissa. Toinen pitää törtsää (saattorautaa) ja toinen lyö lekalla 8 tuuman nauloja.

Riveäjämestari Toni aloitti työmaansa viime viikolla, kun vasemman sivun lankutus saatiin paikalleen. Riveys on laivan jäykkyyden kannalta ensiarvoisen tärkeä työvaihe. Bonuksena tulee myös vesitiiviys. Valmista saumaa taitava riveäjä tekee noin metrin tunnissa.