torstai 15. marraskuuta 2018

Kesä kääntyi syksyksi, mutta olipa vaan hieno kausi!

Arktinen purjehdus takana, hieno viikko merellä. Sadetta, tuulta ja pimeää, mutta toisaalta välillä paistoi aurinkokin, nähtiin hylkeitä, lintuja ja uskomattoman kaunista saaristoa. Kuultiin hienoja kertomuksia arktisilta ja antarktisilta alueilta, meteorologiasta ja jäänmurrosta. Se, mitä ei juurikaan nähty, oli muut kanssa veneilijät.
Kuten jossain vaiheessa aiemmin tuli todettua syksyllä purjehtimisen hienoin puoli on, että ei voi kuin yllättyä positiivisesti.

Kulunut kesä oli monin puolin hieno. Ennätyspitkä hellejakso tarjosi miellyttäviä shortsi-kelejä. Samalla kuitenkin kaipasi syksyn tuulia, kun moneen viikkoon ei tuullut muutamaa metriä sekunnissa enempää.

Laivat kiertelivät pitkin saaristoa, ensin lyhyillä tilauspurjehduksilla Helsingin vesillä ja juhannuksen jälkeen sitten Ahvenanmaalla, Kotkassa ja Tallinnassa. Suomenlahti tuli tutuksi niin amerikkalaisille vieraillemme, kuin seikkailu-, nuoriso- ja syysloma-purjehtijoillekin.



Se kuluneen kesän huippuhetki koettiin jo keväällä, ensimmäinen purjehdus huippupurjekuunari Svanhildilla. Koko kesä oli opettelun aikaa niin miehistölle, kuin päällystöllekin ja täytyy kyllä todeta, että aivan uskomattoman hienosti ja isolla innolla on miehistö opetellut laivan kymmenet uudet köydet ja uusien purjeiden käyttöä.
Laiva ei ole koskaan ollut näin hienosti purjehdittava ja kyllähän se varsin komealta näyttääkin. Suomen ainoa purjehtiva raakapurjelaiva.

Vielä on ainakin yksi purjehdus jäljellä ja joulukuun alusta aloitetaan takilan alasrikaaminen. Kaikki köydet ja plokit viedään Suomenlinnan purjevintille, huonot vaihdetaan ja plokit öljytään. Purjeet käydään lävitse ja korjataan se mitä tarvitsee. Kaikki pyöröpuut hiotaan ja lakataan, niin että kun kevät aurinko alkaa paistamaan saadaan liikkuva takila takaisin ylös ja laiva liikkeelle heti jäiden lähtiessä.

-jaw-




tiistai 8. toukokuuta 2018

Huippupurjekuunari Svanhild

Nyt se on valmis... tai ainakin melkein. Kahvelit, puomit ja ennen kaikkea raakapuut on paikallaan. Kilometreittäin köyttä ja vaijeria (Visa taisi laskea kaikkiaan olevan yli 7km), satoja plokeja ja pleissejä. Huikeassa projektissa taas yksi virstanpylväs. Lähipäivinä laitetaan vielä purjeet paikalleen ja sitten se on siinä.

Aika tasan vuosi sitten nautiskeltiin näistä kuvan tunnelmista. Svanhild purjehti ensi kerran kolmimastoisena kuunarina. Päivä oli toukokuun 11. Nyt ei taideta ihan samaan päästä huippupurjeiden kanssa, mutta toivottovasti ei paljon pitkäksikään mene.
Ainakin koko laivan henkilöstöllä on kova kuume saada raakapurjeet testatuksi ja käyttöön.







Talven aikana heloitettiin ja varusteltiin raakapuut valmiiksi käyttöön. Kymmenet helat valmistuivat Seppo Muukan tekeminä Suomenlinnassa ja asennettiin paikoilleen. Ehkä yksi hienoimmista on oheinen prammi-raakapuun hela, jolla puomi kiinnitetään mastoon.

Vaijereita pleissattiin koko talvi vanhassa lentokonehallissa. Tehtiin niin jalkapertit, kuin brassitkin ja monia muita. Siten, että kun ulostelakointi muilla laivoilla koitti tuotiin Svanhild Suomenlinnaan varusteltavaksi.
Raakapuut nostettiin yksi toisensa jälkeen paikalleen ja kahden viikon liki vuorokauden ympäri tehtyjen työpäivien jälkeen kaikki pyöröpuut ja purjeiden vaatimat köydet ja vaijerit oli paikoillaan.

Huikea oli porukka, joka tähän ruljanssiin osallistui. Ennen kaikkea parasta oli päästä nauttimaan siitä tekemisen meiningistä, mikä aina on itsestä ollut ehkä yksi hienoimipia puolia purjelaivatoiminnassa. Erilaiset ihmiset erilaisista elämäntilanteista ja taustoista toimivat kaikki yhteistä päämäärää kohden. Kiitos vielä kaikille talkoisiin osallistuneille.

Tänään 7 toukokuuta Svanhild purjehti kotilaituriin huippupurjekuunarina.

Ei pöllömpi tapa aloittaa laivan 70 purjehduskausi....

-jaw-











sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Vielä kaksi viikkoa ennen vapautta

Vai enää kaksi viikkoa aikaa saada kaikki valmiiksi.

Työntäyteinen talvi kääntyy pikku hiljaa kevääksi ja kesäksi. Räystäät tippuvat jo ja aurinko lämmittää. Tänään palatessa talkoista Suomenlinnasta matkattiin ensimmäistä kertaa ulkona, ilman että oli kylmä. Aurinko paistoi, siellä täällä kellui jäälauttoja - aivan mieletön fiilis.

No mitäs talvella on tullut tehtyä, mietitääs. Viime vuonnahan purjehduskausi jatkui pidemmälle kuin koskaan. Viimeinen reissu tehtiin Itsenäisyyspäivänä. Käytiin katsomassa Kuivasaaren kuuluisien Obuhov-tykkien laukauksia ja näytettiinpä purjeita myös presidentinlinnan edustalla, juuri ennen linnanjuhlien alkua.




Suomenlinnassa aloitettiin normaalit talvehtimistoimet lokakuun lopulla, mutta Astridin kylkiremontin kimppuun käytiin joulukuun alussa. Alkuun vähän jännitti, olihan tämä nuoren veistäjän Aben ensimmäinen "oma" projekti, toki laivanrakennusmestari Mikael Holmström oli tukena ja opastajana taustalla. Lopputuloksena vaihdettiin laivan vasemman puolen koko vesirajan lankutus, 19 lankkua ja 21 kaarta.


Välillä mietitytti, että oliko projektissa järkeä, kun laiva oli niin hyvässä kunnossa. Toisaalta autokin kannattaa huollattaa ja öljyt vaihtaa ennen kuin kone leikkaa kiinni tai katto korjata talosta ennen kuin se alkaa vuotamaan.
Abe, Miina, Jukka ja Toni näyttivät todellakin taitonsa ja laivalla vallitsi koko talven hyvä tunnelma ja tekemisen meininki. Mikä tärkeintä lopputulos on huippua, tai no Astridin kohdalla ei vähempään voi tyytyäkään. Puutavara oli ensiluokkaista ja samaten seppä Sepin takomat liki 200 pulttia, jotka laivaan käytettiin.
Vielä viimeiset massaukset ja Tonin riveysurakkakin on maalissa.
















Syksyllä todettiin Astridin vuonna 1987 tehdyn isomaston lähestyvän elinkaarensa päätä. Talven taittuessa maaliskuulle alettiin penkoa mastokatosta: jossain täällä pitäisi olla yksi aihio. Se löytyikin koko kasan alimpana. Tämä Siperianlehtikuusi on kasvanut Ähtärissä ja kuivunut Suokissa sahattuna jo yli kymmenen vuotta. Edellinen masto ehti osallistua 6 The Tall Ships Race kilpailuun ja käydä niin Tanskassa kuin Puolassakin ja 4 kertaa Saimaalla. Siitä lähdetään, että uusikin masto seilaa vähintään sen 30 vuotta.



Tunnelma vain kohoaa, kun Vappu lähestyy. Työpäivät pitenee ja häärintä lisääntyy, mutta lämpö, aurinko ja tieto lähestyvästä purjehduskaudesta saavat jaksamaan hymyssä suin ja viimein se koittaa 25.4, telakan portti avataan ja Astridin 71. purjehduskausi alkaa!

maanantai 11. joulukuuta 2017

Itsenäisyyspäivänä tuli purjehduskausi päätökseen.

Purjelaivakonttorin laivojen purjehduskausi jatkui tänä vuonna joulukuulle. Astrid siirtyi telakalle muiden kaljaasien matkassa lokakuun lopulla. Svanhild jatkoi purjehduksia vielä reilun kuukauden tarjoten vieraillemme muutaman uuden ja unohtumattoman retken.
Takilan riisuntaa Itsenäisyyspäivän jälkeen

Koko purjehduskausi oli tänä vuonna aivan ainutlaatuinen. Vieläkin kämmenissä tuntuu kevään hurja rutistus jolla saatiin Svanhildin uusi takila pystyyn ja laiva liikenteeseen ajallaan. Kesä vierähtikin uusien purjeiden, köysien ja ennen kaikkea laivan käsittelyn opettelussa.


Kaikki muuttui täysin ja onneksi siihen suuntaan mihin oli tarkoituskin, eli helpommaksi ja turvallisemmaksi käsitellä. Tarkoitus oli kesän mittaan saattaa takila valmiiksi, mutta lopulta haaveesta saada raakapurjeet paikalleen kuluneen kauden aikana jouduttiin luopumaan, mutta ensi kesänä ne on paikallaan ja huippupurjeet käytössä.

Purettua kylkilankutusta, Mestari näyttää mistä puretaan 

Takilan teko kätki taakseen toisen suuren muutoksen, joka viime talvena tapahtui. Astridin keularemontti ja samalla tehty uusi sauna. Molemmat nämäkin toimivat loistavasti. Keula "tuulen halkojana" ja sauna lempeiden löylyjen tuojana.



Astridin runkoremontti jatkuu vielä tänä talvena laivan vesirajan lankutuksen vaihdon merkeissä. Työt aloitettiin pari viikkoa sitten ja ovat jo hyvällä mallilla. Alkuperäistä lankutusta on irrotettu ja jykevät vanhat kaaret paljastettu, projektin laajuus alkaa hahmottua. Parisenkymmentä lankkua vaihdetaan ja muutamia kaaria korjataan.

Mitä tulee kuluneen kauden purjehduksiin, oli niissäkin monta ainutlaatuista retkeä. Astrid osallistui neljännen kerran The Tall Ships Race -kilpailuun. Tällä kertaa purjehdus oli Halmstadista Kotkaan ja sieltä Turkuun. Jälleen koettiin unohtumattomia elämyksiä ja uusia ystävyyksiä maailman meriltä.
Svanhild ei poistunut kotimaan vesiltä, mutta purjehti useita eri lomapurjehduksia kotimaisten ja ulkomaisten vieraiden kanssa käyden mm. Turussa ja Maarianhaminassa.

Syksyllä muiden laivojen jo siirryttyä talviunille tehtiin Svanhildilla kolme aivan ainutlaatuista retkeä, jotka takuulla tulevat olemaan Purjelaivakonttorin kalenterissa tulevinakin vuosina: Syyslomaseikkailu, Arktinen purjehdus ja Itsenäisyyspäivän juhlapurjehdus.


Kesä oli suurten juhlien aikaa: Astrid täytti 70 vuotta, Suomi 100 vuotta, The Tall Ships Race saapui Suomeen ja Svanhild "kasvoi" 3-mastoiseksi kuunariksi.

Ensi kesänä Svanhild täyttää 70 vuotta ja valmistuu huippupurjekuunariksi. Purjehdusten osalta voidaan luvata jälleen suuria seikkailuita ja uusia elämyksiä.

Purjehdi kanssamme maailman kauneimpaan saaristoon, kaikkein hienoimmilla laivoilla Astrid ja Svanhild.



keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Arktinen Purjehdus -Annukka Pekkarinen

LAUANTAI - lähtöpäivä

Laivameteorologi Siiri Wickström kertoo Huippuvuorilla
tekemästään väitöskirjatutkimuksesta Arktisten alueiden
myrskyjen parista.
Vieraat saapuivat laivalle Pohjoisrannan Halkolaituriin lauantaiaamuna yhdeksän ja kymmenen välillä rauhalliseen tahtiin. Lastasimme laivaan valtavat määrät herkkuruokia, hedelmiä, kahvia, ruoka– ja saunajuomia ja muuta mukavaa ja kapteeni Jounin tervetuliaissanojen jälkeen irrotimme köydet rannasta ja suuntasimme merelle. Meitä on matkassa yhteensä 13 henkilöä, mukaan lukien miehistö, eli kapteeni Jouni, kokki Juha, laivameteorologi Siiri ja arktisten alueiden meribiologi ja eräopas Annukka.












Heli pakkaa isopurjetta, jotta yöksi luvattu kova
tuuli ei pääse tarttumaan siihen

Laivameteorologimme Siiri lupasi meille huikeaa purjehduskeliä ensimmäiselle päivälle, joten avasimme purjeet heti Katajanokan jäänmurtajien kohdalla ja otimme kurssin kohti länttä. Tuuliennuste oli melko rivakka ja saimmekin kokea mukavaa tasaista 13 m/s sivutuulta ja hieman aallokkoa. Svanhild-laivan uusi kolmimastokuunaritakila ja käsityönä tehdyt kauniit purjeet kiidättivät meitä kohti länttä tasaisella 8 solmun nopeudella ja nähtiinpä lokissa vauhtia aina 10,4 solmuun asti.

Saavuimme ensimmäiseen satamapaikkaamme Bogaskärin merivartioasemalle juuri auringon laskiessa klo n. kello 16.30 ja laitoimme heti laivasaunan lämpenemään, jotta märät ja viluiset merenkävijät saatiin kunnolla lämpimiksi ja kuiviksi ennen Kokki Juhan tekemää herkullista illallista. Nukkumaan mentiin ensimmäisen illan ja hienon purjehduspäivän kunniaksi varsin ajoissa, tosin yöllä saimme kuunnella rankkasateiden rummutusta kannella ja 18m/s tuulenpuuskien vihellystä laivan mastoissa.







Svanhild Bågaskärin vanhan merivartioaseman laiturissa.
Nykyisin saari on Meripelastusseuran koulutuskeskus.
Laivan vieressä meripelastushenkilökunta vietti yönsä poijuihin
sidotuissa pelastuslautoissa harjoitellakseen.
SUNNUNTAI

Aloitimme aamun laivameteorologin sääkatsauksella ja vieraillamme oli mahdollisuus kysyä, miten säätiedotuksia tehdään, mihin ne perustuvat, miksi Grönlannin ja Islannin tienoilla olevat matalapaineet vaikuttavat myös Suomen säähän ja miksi säätiedotus saattaa sanoa, että ulkona on pilvistä, vaikka aurinko paistaa.    













MERIVARTIOASEMALLA

Vierailimme heti aamusta Bogaskärin merivartioaseman tornissa, josta näkee kauas saaristoon, etenkin kun katsoo valtavilla tähystyskiikareilla.    













Luukas "rautarannalla" mihin vanhaa kaivosrikastusjätettä
on kasattu.

JUSSARÖ


Saavuimme Jussarön kaivossaareen lounaan jälkeen ja kävimme saarikierroksella ihailemassa vanhaa metsää, kaivoskuoppia ja hylättyjä rakennuksia. Saarella on varsin pitkävaiheinen historia kaivos- ja sotilaallisessa käytössä, joten merkkejä ihmistoiminnasta löytyy joka puolelta, vaikkaluonto on osaltaan vallannut pidemmän aikaa asumattomaksi jääneen saaren takaisin.
Purjehtijat saariretkellä







Illalla söimme korvapuusteja ja saimme oppitunnin ”ole oman elämäsi meteorologi”, Siiri kertoi meille miten isompia sääkarttoja ja matalapaineiden liikkeitä luetaan ja mitä niistä voi ennustaa. Juha oli loihtinut illalliseksi vielä blinejä ja uunikalaa.














Siiri ja Luukas kiristävät sisäklyyvarin fallia
MAANANTAI 


Aamulla matka jatkui ja purjeet nousivat pian köysien irrottamisen jälkeen
Tuuli oli hieman leppoisampi kuin ensimmäisenä päivänä mutta keli oli mitä mainioin saaristokaljaasi Svanhildille, joka on rakennettu Suomen oloihin, käyttämään hyväksi saariston pienimmätkin tuulenvireet ja pitämään yllä leppoisaa matkavauhtia. Saimme siis purjehtia lähes koko matkan ilman konevoimaa Jussaröstä Jakob Ramsjön satamaan. Svanhildin miehistö ja vieraat ovat oppineet nopeasti, miten purjeet avataan ja kasataan ja oli ilo seurata, miten hyvin koko miehistö toimii yhdessä näinkin lyhyen ajan kuluessa.





Aurinkokin pilkahteli silloin tällöin eikä kyllä tuntunut siltä, että eletään jo marraskuuta. Söimme matkan varrella maittavan lounaan sekä Siirin ja Juhan tekemää mustikkapiirakkaa ja jäätelöä.














Hieno M-kirjain kartalla on Svanhild-laivan
reitti. Suoraan
vastatuuleen ei voi purjehtia, joten laivalla seilataan siksak-
kuviota mahdollisimman korkealle tuuleen päin. Tätä
kutsutaan kryssimiseksi
Saapuessamme Jakob Ramsjön tietämille käännyimme saaren kärjen ohi ja purjehdimme vastatuuleen Inkoon väylää pitkin, tehden muutaman hienon luovin saarten välisessä kapeikossa. Kuka väitti ettei perinnelaivalla voi kryssiä? Kyllä vaan voi jos on hyvä miehistö, ja aika ja kärsivällisyys riittää.







Illalla ennen saunaa ja illallista katsoimme purjehtivan meribiologi-oppaan Annukan kuvaamia videoita Etelämantereelta, Etelä-Georgiasta ja Arktisilta alueilta. Videoissa vilahtelivat hylkeet, pingviinit, valaat sekä yli sata vuotta vanha raakapurjelaiva Bark Europa, joka seilaa joka vuosi Etelä-Amerikasta etelämantereelle ja koko etelämeren halki Etelä-Afrikkaan.









TIISTAI


Aamu valkeni upeana ja lähes tyynenä sisäsaariston suojassa. Söimme aamiaista satamassa ja nostimme jälleen purjeet pian lähdön jälkeen. Päivän mittaan vietimme purjehtivia pikkujouluja nauttien kuumaa glögiä ja pipareita auringonpaisteessa. Kaikki purjeet olivat jälleen ylhäällä ja seilasimme kaunista ja kapeaa Barösundin väylää pitkin. Komea laivamme keräsi varmasti katseita saaristossa; tähän vuodenaikaan purjehtijoita ei yleensä enää liiku Barösundissa, joka on kesäaikaan varsin suosittu kohde.





Illan pimetessä kiinnitimme laivan Espoon edustalle kaupungin ulkoilusaari Pentalan vanhaan puulaituriin. Pentala on vanha kalastajakylä, joka on sittemmin museoitu viimeisten asukkaiden muutettua pois. Kävimme nopealla iltakävelyllä katsomassa saaren sisällä sijaitsevaa järveä, jossa on myös pieni saari saaren sisällä. Törmäsimme kävelyllä peuranmetsästäjiin, jotka olivat saaressa jahdissa. Myös me löysimme saaresta luonnon antimia: suppilovahverot ovat vieläkin hyviä kerättäväksi.


Illalla oli tapamme mukaan sauna ja maistuva illallinen, mutta sitä ennen Annukka piti esityksen pohjoismaisista tutkimusmatkailijoista. Kaikkein kuuluisimmat naparetkeilijät ovat ehkä brittejä, mutta hulluimmat ja rohkeimmat tarinat tulevat pohjoisesta. Ruotsalaiset, norjalaiset ja suomalaiset naparetkeilijät ovat todella jättäneet jälkensä napa-alueiden historiaan ja heidän tarinansä ovat toinen toistaan jännittävämpiä.







Heli, Jami ja Kati avaavat isopurjetta ja mesaania.
Isopurjeen saa auki vetämällä se ulos puomia ja valmiiksi
korkealla mastossa sijaitsevaa kahvelipuomia pitkin, mutta
mesaanipurjeen raskas kahvelipuomi, joka kannattelee
purjetta, pitää vetää ylös kannelta käsin
KESKIVIIKKO

Viimeisen päivän kunniaksi nostimme jälleen kaikki purjeet Pentalan edustalla. Aurinko paistoi ja matka jatkui kohti Suomenlinnaa, johon jätimme kaksi saarella asuvaa, purjehduksella mukana ollutta vierasta.


















Söimme matkalla lounaaksi suomalaista haukea ja nautimme hyvästä tuulesta. Kelien puolesta olimme varsin onnekkaita tällä retkellä. Kapteeni Jouni avaa purjeet aina kun mahdollista; hyvällä purjelaivalla ei ole syytä käyttää konetta muuten kuin satamassa, mikäli laivan kääntäminen laituriin ei muuten onnistu.






Iltapäivällä saavuimme takaisin kotisatamaamme Helsingin Halkolaituriin, monta upeaa kokemusta rikkaampana.


Kiitos kaikille osallistuneille ja ensi vuonna uudestaan!