Kesä kääntyi syksyksi, mutta olipa vaan hieno kausi!

Arktinen purjehdus takana, hieno viikko merellä. Sadetta, tuulta ja pimeää, mutta toisaalta välillä paistoi aurinkokin, nähtiin hylkeitä, lintuja ja uskomattoman kaunista saaristoa. Kuultiin hienoja kertomuksia arktisilta ja antarktisilta alueilta, meteorologiasta ja jäänmurrosta. Se, mitä ei juurikaan nähty, oli muut kanssa veneilijät.
Kuten jossain vaiheessa aiemmin tuli todettua syksyllä purjehtimisen hienoin puoli on, että ei voi kuin yllättyä positiivisesti.

Kulunut kesä oli monin puolin hieno. Ennätyspitkä hellejakso tarjosi miellyttäviä shortsi-kelejä. Samalla kuitenkin kaipasi syksyn tuulia, kun moneen viikkoon ei tuullut muutamaa metriä sekunnissa enempää.

Laivat kiertelivät pitkin saaristoa, ensin lyhyillä tilauspurjehduksilla Helsingin vesillä ja juhannuksen jälkeen sitten Ahvenanmaalla, Kotkassa ja Tallinnassa. Suomenlahti tuli tutuksi niin amerikkalaisille vieraillemme, kuin seikkailu-, nuoriso- ja syysloma-purjehtijoillekin.



Se kuluneen kesän huippuhetki koettiin jo keväällä, ensimmäinen purjehdus huippupurjekuunari Svanhildilla. Koko kesä oli opettelun aikaa niin miehistölle, kuin päällystöllekin ja täytyy kyllä todeta, että aivan uskomattoman hienosti ja isolla innolla on miehistö opetellut laivan kymmenet uudet köydet ja uusien purjeiden käyttöä.
Laiva ei ole koskaan ollut näin hienosti purjehdittava ja kyllähän se varsin komealta näyttääkin. Suomen ainoa purjehtiva raakapurjelaiva.

Vielä on ainakin yksi purjehdus jäljellä ja joulukuun alusta aloitetaan takilan alasrikaaminen. Kaikki köydet ja plokit viedään Suomenlinnan purjevintille, huonot vaihdetaan ja plokit öljytään. Purjeet käydään lävitse ja korjataan se mitä tarvitsee. Kaikki pyöröpuut hiotaan ja lakataan, niin että kun kevät aurinko alkaa paistamaan saadaan liikkuva takila takaisin ylös ja laiva liikkeelle heti jäiden lähtiessä.

-jaw-