Heinäkuu kesähankolaisena

Svanhild Hangossa 

Kolmimastokuunari ja perinnepurjelaiva Svanhildin kesästä 2020 tuli erilainen kuin sen aiemmista kesistä: koronapandemian myötä oltiin tilanteessa, joka haastoi kokeilemaan uusia tuulia, uusilla vesillä – lähteä koko heinäkuuksi Hankoon tekemään yleisöpurjehduksia. 

Itselläni oli mahtava tilaisuus viettää muutamia hienoja hetkiä Svanhildin matkassa kansimiehenä ja laivaemäntänä. 

Helsinki-Hanko

Matka Helsingistä Hankoon taittui melko tuulisessa ja harmaassa kelissä, mutta se ei matkaajia haitannut, pikemminkin porukat nauttivat hyvien tuulien myötä vauhdikkaasta purjehduksesta. Päivät seilattiin ja yöpymään kiinnityttiin luonnonsatamaan, jonkun sopivan kallion kylkeen, tai ankkuroiduttiin suojaisaan lahdenpoukamaan. Illat kuluivat leppoisasti saunoen ja seurustellen, herkkuruokia nauttien. Matkustajien joukossa sattui olemaan myös kuorolaisia, joten saimme bonuksena nauttia hienoista lauluesityksistä - joko kannella kuutamossa tai laivan viihtyisässä salongissa – tunnelmallinen musisointi sopi laivaympäristöön täydellisesti!

Svanhild kesähankolaisena heinäkuussa 

Hangossa tehtiin viikonloppuisin illallispurjehduksia ja perhepurjehduksia, ja viikolla pidempiä 2-3 päivän yönyliretkiä lähisaariin, kuten Jussaröhön, Russaröhön, Kasnäsiin ja Högsåraan. Alkupäivät tuntuivat tosin hankalilta: sää oli sateinen ja erittäin tuulinen. Kippari saikin tosissaan vääntää ruoria saadakseen uljaan laivansa kääntymään pienessä satama-altaassa, ja kiinnittymään sille varattuun laituriin niin haastavassa kelissä. Varsin näyttävä esitys jo sinänsä! Mutta siitäkin, kuten kaikesta muusta, selvittiin kunnialla. Suuremmaksi haasteeksi osoittautui ihmisten löytäminen laivalle. Vaikka komea kolmimastokuunari oli vaikuttava näky Itäsatamassa, ja sen jokainen saapuminen laituriin herätti valtavasti huomiota rannoilla, tuntui kuin ihmiset eivät olisi tienneet, että olimme siellä. Onneksi muutama erittäin onnistunut yksityistilaisuus illallisineen ja saunoineen muutti kaiken – viidakkorumpu levitti sanaa ja kohta olimmekin jo huomion ja kiinnostuksen kohteena. 

Open ship – avoimet ovet laivailla 

Järjestimme myös onnistuneet avoimet ovet laivalla: ihmisiä virtasi laivalle tasaiseen tahtiin ihastelemaan ja kiinnostuneina laivasta ja sen vaiheista. Joukossa oli niin kesähankolaisia kuin vakituisia asukkaita, ja monien mielestä oli hienoa, että Hankoon oli saatu näin mielenkiintoinen nähtävyys ja uudenlaista tekemistä. Heistä moni palasikin purjehtimaan kanssamme. 

 Sail&Play -aktiivilomapurjehdus 

Viikonlopun yleisöpurjehdusten väliin mahtui pidempiä perhe- ja kaveriporukkareissuja, joista perinteinen biitsiporukan Sail&Play-purjehdus teki näyttävän paluun parin vuoden tauon jälkeen. Intohimoiset biitsarit syventyivät ensin beach volleyn oppeihin ammattivalmentajan johdolla Regatan rannassa, jonka jälkeen rapsuteltiin hiekat varpaista ja suunnattiin laivalle ja purjehdittiin uusiin maisemiin. Jussarössä pelikentät pystytettiin saaren mustalle hiekkarannalle, josta palattiin laivalle mustan pölyn peittäminä, mutta iloisin mielin. Espanjalainen illallinen koostui pinchos-alkupaloista ja paellasta, ja se nautittiin laivan aurinkoisella kannella. Jälkiruoka puolestaan nautittiin korkealla kalliolla, mastojen tasolla, Myrskyluodon Maijaa kuunnellessa. Mikä tunnelma ja mikä maisema!  

Sail&Dinner ja Sail&Sulkahattu 

Viikonloppujen illallis- ja teemalliset perhepurjehdukset vetivät hienosti porukkaa: tuntui kuin niille oli kuin olikin kovasti kysyntää. Mikäpä sen hienompaa, kuin lähteä aurinkoisena päivänä Hangon edustalle purjehtimaan, nauttia merellä lounasta tai illallista, saunoa ja pulahtaa mereen vilvoittelemaan? Nauttia leppoisasta tunnelmasta ja kokea uusia merellisiä elämyksiä upealla purjelaivalla. Saadun palautteen perusteella onnistuimme tässä mainiosti, joten Svanhildin kesävierailua Hangossa saattoi pitää varsin onnistuneena. 

Itselleni Svanhildin matkassa vietetty aika oli mitä parasta ajanvietettä, vaikka se Sail&Play’ta lukuun ottamatta työn merkeissä sujuikin. Viihdyn merellä ja purjehtiminen perinnepurjelaivalla on intohimoni, rakastan laivan kauneutta ja sitä menneen ajan tunnelmaa, joka siitä edelleen välittyy. Yhdessä tekeminen ja puuhastelu laivatouhujen parissa on ihan parasta. Yhtä mieluisaa minulle on asiakaspalvelu ja ihmisten kohtaaminen, ja siksi haluan jakaa näitä ainutlaatuisia fiiliksiä myös muille. Haluan ihmisten kokevan samoja unohtumattomia elämyksiä purjelaivan matkassa, nauttivan kiireettömyydestä, ympäröivän meren ja saaristomaiseman kauneudesta, kuin mistä itsekin nautin. 

Leppoisia tuulia loppukesälle! 

Kati 

kansimies & laivaemäntä 

Vihdoin se saapuu, kesäkuun ensimmäinen päivä.

Eilen 28.5. se alkoi, ensimmäinen tilauspurjehdus tälle kaudelle. Pieni sellainen 7 vierasta, mutta kuitenkin ja tuntuihan se hyvältä, levittää kaikki purjeet ja antaa tuulen viedä. Vielä paremmalta oikeastaan tuntui, kun istuimme ensimmäistä kertaa laivalla miehistön kesken. Vaikka hankala tilannne mietityttää kaikkia oli tunnelma kuitenkin pitkän talven jälkeen positiiviinen ja iloinen, kuten tämän porukan kesken aina. Ensi viikolla alkavat kesäleirit ja laivat miehistöineen pääsevät töihin.

Viimeinen kuukausi on tehty töitä lähes tauotta. Laivojen kevätkunnostustyöt, ulostelakointi, takilointi, tekniikan käyttökuntoon saattaminen jne. Karusti tuli todetuksi, kuinka suuri merkitys talkootyöllä on laivojemme huollossa, kun normaaleina keväinä on useat talkoot, joissa jokaisessa häärii 30-40 ihmistä on siivoukset ja maalaukset nopeasti tehty. Tänä keväänä, kun tuo ei rajoitusten vuoksi ollut sallittua oli pienelle joukolle puuhaa melkoisesti.


Kun edellistä tekstiä kirjailin oli mielessä laivojen historia ja miten kaikista erilaisista vaikeuksista on aina selvitty muuttamalla ja kehittämällä niin laivaa, kuin toimintaakin. Nyt tänä keväänä on oltu samoissa puuhissa. Hakemus Business Finlandille tuotti tulosta ja saimme kehitysrahaa, jonka turvin päästiin työtä tekemään.



Kesäkuun viikonlopuille on lanseerattu yleisöpurjehduksia, useitakin erilaisia. On hankittu yhteistyökumppaneita ja kehitty toimintamalleja. Hanko on noussut yhdeksi kohteeksi ja kotisatamaksi heinäkuussa. Lyhyiden päiväpurjehdusten lisäksi ohjelmassa on perhepurjehduksia, sail & play -purjehduksia, lomapurjehduksia, tavallaan kaikkea sitä mitä on aina halunnut kokeilla. Nyt corona toi mahdollisuuden ja pakotti käyttämään sen, kun isolta osin yritysasiakkaat katosi.


Vaikka tulevaisuus yhä jännittää ja kalenterissa on paljon tyhjää on tunnelma silti positiivisen jännittävä.

Kaikkein parhainta on, että vihdoin päästään merelle ja hommiin!

-jaw-

Tänään piti purjehduskauden alkaa...

Tänään (17.04.2020) piti olla kesän ensimmäinen purjehdus. Kauden piti alkaa aikaisemmin kuin koskaan ja minkälainen aloitus purjehduskaudelle - viikonloppu kansainvälisen porukan kanssa. 

Minun piti olla Huippuvuorilla ja tulla sieltä 7.4 takaisin, kiireellä Svanhildista katos pois ja laiva Suomenlinnaan rikattavaksi ja loppuun varusteltavaksi. Toisin kuitenkin kävi, korona saapui, Huippuvuorten matka peruuntui ja kalenterini tyhjeni. Jäljelle jäi vaan epätietoisuus tulevasta.

Kaksi viikkoa sitten jätettiin rahoitushakemus Business Finlandille uusien kehityssuuntien toteuttamiseksi. Hankkia asiakkaita uusilta alueilta, kehitellä uusia tuotteita ja palveluita, sekä pidentää kautta. Näillä toimin saada toimintaa aikaiseksi nyt koronan vuoksi perutun alkukauden paikkaamiseksi.

Välillä tulee alamäkiä, takatalvi, fiilis maassa, mietityttää mitä varten laivoja varustelen, kun niille ei ole käyttöä. Onneksi suurimmaksi osaksi tunnelma on kuten normaalina keväänä; aurinko paistaa, meri on kaunis, kuten aina – ja kalaakin on tullut. 

Kuten nyt, ennenkin on ollut isoja haasteita ja niistä on selvitty.

Kun Astrid ja Svanhild rakennettiin vuosina 1947 ja 1948 oli Suomi suurten ponnistusten edessä. Sota oli ohitse ja maan jälleenrakennus edessä. Huutava pula oli kaikesta ja suuret sotakorvaukset Neuvostoliittoon maksettavana. Talonpojat rannikon pitäjissä, ennen kaikkea Porvoossa osasivat vielä rakentaa puisia laivoja ja heillä oli materiaali omalla pihallaan - metsässä. Muutamassa vuodessa rakennettiin yli 50 puisen kaljaasin - rannikkorahtilaivan laivasto kuljettamaan puutavaraa, hiekkaa ja halkoja kaupunkilaisten tarpeisiin. 

 

Tämä rahdin kuljetus jatkui aina 60-luvun lopulle, jolloin tehokkaammat kuljetusvälineet syrjäyttivät puiset kaljaasit. Vuosikymmenen loppuun tultaessa lähes kaikki jäljellä olevat laivat lopettivat rahdin kuljetuksen, moni laivoista jäi heitteille ja upposi, osa myytiin ulkomaille. Pieni joukko innokkaita purjelaivaharrastajia näki vanhoissa työkaluissa unelmia ja haaveita. Nämä hiekkajaalat olivat kuitenkin ihan oikeita purjelaivoja.

Vaikka virallisesti Purjelaivakonttori on perustettu 2000-luvun alussa juontaa historia paljon kauemmaksi talveen 1969-1970, jolloin nuo Astridin vielä nykyäänkin omistavat herrat löysivät ja ostivat Voolahdesta oman purjelaivansa. Laivan ruumasta tyhjennettiin hiekat pois ja vanhaan lastiruumaan tehtiin majoitustilat. Vanha laivurikippari ”Rankku” auttoi ja opasti nuoret varustajat laivan saloihin toimien kipparina vielä useiden vuosien ajan. Laivan tilanne näytti taas valoisalta, laiva pääsi merelle. Halot ja hiekka vaihtuivat merenkulusta kiinnostuneeseen nuorisoon.

 

1980-luvun alkuun tultaessa alkoi laiva vaatia vuosi vuodelta enemmän hoitoa eivätkä perus huoltotoimenpiteet enää riittäneet laivan ylläpitoon. Taloudellinen tilanne alkoi näyttää varsin haastavalta. Päätettiin yrittää uutta, yksi omistajista Olli Tappola lopetti päivätyönsä ja siirtyi päätoimiseksi laivan kapteeniksi. Aloitettiin ja luotiin Suomeen tilauspurjehdustoiminta. Nuorisopurjehdusten rinnalle tulivat yritysvieraat, häät ja muut merkkipäivät. Laivan käyttötarkoitus muuttui rannikkorahtilaivasta matkustajalaivaksi, niin kuin laivan elinkaareen kuuluukin.

Suomenlinnan telakan ja Halkolaiturin saaminen purjelaivojen käyttöön ovat olleet merkittäviä virstanpylväitä matkalla. Telakka on mahdollistanut isot peruskorjaukset, joilla laivat on saatu pidettyä jatkuvasti hyvässä ja turvallisessa kunnossa. Halkolaituri taas on tarjonnut kotisataman ja ainutlaatuisen toimintaympäristön mistä käsin tehdä purjehduksia.

Monia haasteita on matkassa ollut ja aina niistä on selvitty. Nyt Astrid aloittaa 50. purjehduskautensa matkustajalaivana. Koskaan ei ole ollut näin erikoista tilannetta lähteä uuteen kauteen, koskaan ei ole ollut tällaista haastetta vastassa. Moni asia tulee varmasti muuttumaan, mutta onneksi aivan kaikki ei muutu: maailman kaunein saaristo on ennallaan ja parhain tapa kokea se on aito oikea suomalainen purjelaiva. 

Sodan jälkeen Suomi rakennettiin meidän laivojen kuljettamilla rakennustarpeilla, nyt se rakennetaan sillä fiiliksellä ja yhteenkuuluvuudella, minkä voi kokea vain purjehtimalla purjelaivalla maailman kauneimmassa saaristossa. 

-jaw-