Samassa veneessä

 Keväällä 2020 keikahti koko maailma raiteiltaan ja samassa rytäkässä keikahteli myös 
Purjelaivakonttori laivueineen. Normaalisti alkukevät on se hetki, kun tehdään viimeisiä viilauksia tulevaan purjehduskauteen ja keskitytään ottamaan varauksia vastaan. Mutta kaikki menikin uusiksi, varauksia ei tullut kuin murto-osa edellisvuosiin verrattuna ja viimeiset viilaukset muuttuivat koko kautta koskeviksi muutoksiksi.

Pienessä yrityksessä ei ole aikaa jäädä ihmettelemään tai antaa asioiden edetä omalla painollaan. Alkuhämmingin jälkeen, huomattiin, että tässähän saattaisi olla mahdollisuus toteuttaa niitä asioita, joita ei normaalikiireessä ehditä tekemään niin hyvin tai niin paljon kuin haluttaisiin.

Suurin muutos oli tietysti se, että lähestulkoon kaikki yritystapahtumat katosivat, joten tilalle oli kehitettävä muuta, näin syntyivät esimerkiksi heinäkuun purjehdukset Hangossa, Sail & Dinner-illallispurjehdukset, yhden sijaan kaksi Arktista purjehdusta sekä Ilmastonmuutosvoimapurjehdus yhteistyössä Helsingin yliopiston opiskelijoiden kanssa. Olosuhteista huolimatta, jollain ihmeellisellä yhteisellä halulla muuttaa huono hyväksi, me onnistuimme näissä! Vieläkin menee vähän pää pyörälle, kun miettii asiaa… Tietenkään kaikki ei koko ajan mennyt niin kuin elokuvissa, mutta onpahan ainakin taskut täynnä opetuksia, joista on ehdottomasti hyötyä tulevaisuudessa.

”Ylimääräistä aikaa” päätettiin antaa myös ympäristölle, joka on aina ollut osa meidän purjehdustoimintaa. Ensimmäinen toimenpiteemme oli tiedostaa se mitä jo tehdään kuten esimerkiksi, että Purjelaivakonttorin aluksilla purjehditaan aina kun se vaan on mahdollista ja purjehdusreitit suunnitellaan sään ja tuulien mukaan. Mitään jätevesiä ei päästetä mereen, tarjoilut suunnitellaan niin, että ruokahävikki on mahdollisimman pieni ja hyödynnetään paikallisia kausituotteita, ylipäätään mietitään mitä hankitaan, mistä ja minkä takia.

Ympäristötyötämme tukee Ekokompassi, jonka sertifikaatti myönnettiin Astridille, Svanhildille ja Purjelaivakonttorille marraskuussa 2020. Meidän ensimmäisiä tavoitteitamme on lajittelun tehostaminen ja sekajätteen määrän vähentäminen, ympäristöystävälliset hankinnat ja yhteistyökumppanit, ympäristöarvoista viestiminen ja ympäristömyönteisyyden lisääminen ja lopulta hiilineutraalit purjehdukset yhteistyössä Compensate-säätiön kanssa.

Kotimainen, kestävä, ekologinen ja elämyksellinen lähimatkailu aidolla perinnepurjelaivalla maailman kauneimmassa saaristossa on sitä mitä me teemme, näin on aina ollut ja tulee aina olemaan.

Koronan aiheuttaman erityistilanteen alkamisesta on pian kulunut vuosi, uusi normaali, milloin se ikinä alkaakaan on varmasti täynnä uusia haasteita meille kaikille. Haasteet ovat kuitenkin yhteisiä, jolloin ne pystytään myös ratkomaan yhdessä, se antaa toivoa, ainakin allekirjoittaneelle.

 

Purjelaivakonttoristi

Hanna

Heinäkuu kesähankolaisena

Svanhild Hangossa 

Kolmimastokuunari ja perinnepurjelaiva Svanhildin kesästä 2020 tuli erilainen kuin sen aiemmista kesistä: koronapandemian myötä oltiin tilanteessa, joka haastoi kokeilemaan uusia tuulia, uusilla vesillä – lähteä koko heinäkuuksi Hankoon tekemään yleisöpurjehduksia. 

Itselläni oli mahtava tilaisuus viettää muutamia hienoja hetkiä Svanhildin matkassa kansimiehenä ja laivaemäntänä. 

Helsinki-Hanko

Matka Helsingistä Hankoon taittui melko tuulisessa ja harmaassa kelissä, mutta se ei matkaajia haitannut, pikemminkin porukat nauttivat hyvien tuulien myötä vauhdikkaasta purjehduksesta. Päivät seilattiin ja yöpymään kiinnityttiin luonnonsatamaan, jonkun sopivan kallion kylkeen, tai ankkuroiduttiin suojaisaan lahdenpoukamaan. Illat kuluivat leppoisasti saunoen ja seurustellen, herkkuruokia nauttien. Matkustajien joukossa sattui olemaan myös kuorolaisia, joten saimme bonuksena nauttia hienoista lauluesityksistä - joko kannella kuutamossa tai laivan viihtyisässä salongissa – tunnelmallinen musisointi sopi laivaympäristöön täydellisesti!

Svanhild kesähankolaisena heinäkuussa 

Hangossa tehtiin viikonloppuisin illallispurjehduksia ja perhepurjehduksia, ja viikolla pidempiä 2-3 päivän yönyliretkiä lähisaariin, kuten Jussaröhön, Russaröhön, Kasnäsiin ja Högsåraan. Alkupäivät tuntuivat tosin hankalilta: sää oli sateinen ja erittäin tuulinen. Kippari saikin tosissaan vääntää ruoria saadakseen uljaan laivansa kääntymään pienessä satama-altaassa, ja kiinnittymään sille varattuun laituriin niin haastavassa kelissä. Varsin näyttävä esitys jo sinänsä! Mutta siitäkin, kuten kaikesta muusta, selvittiin kunnialla. Suuremmaksi haasteeksi osoittautui ihmisten löytäminen laivalle. Vaikka komea kolmimastokuunari oli vaikuttava näky Itäsatamassa, ja sen jokainen saapuminen laituriin herätti valtavasti huomiota rannoilla, tuntui kuin ihmiset eivät olisi tienneet, että olimme siellä. Onneksi muutama erittäin onnistunut yksityistilaisuus illallisineen ja saunoineen muutti kaiken – viidakkorumpu levitti sanaa ja kohta olimmekin jo huomion ja kiinnostuksen kohteena. 

Open ship – avoimet ovet laivailla 

Järjestimme myös onnistuneet avoimet ovet laivalla: ihmisiä virtasi laivalle tasaiseen tahtiin ihastelemaan ja kiinnostuneina laivasta ja sen vaiheista. Joukossa oli niin kesähankolaisia kuin vakituisia asukkaita, ja monien mielestä oli hienoa, että Hankoon oli saatu näin mielenkiintoinen nähtävyys ja uudenlaista tekemistä. Heistä moni palasikin purjehtimaan kanssamme. 

 Sail&Play -aktiivilomapurjehdus 

Viikonlopun yleisöpurjehdusten väliin mahtui pidempiä perhe- ja kaveriporukkareissuja, joista perinteinen biitsiporukan Sail&Play-purjehdus teki näyttävän paluun parin vuoden tauon jälkeen. Intohimoiset biitsarit syventyivät ensin beach volleyn oppeihin ammattivalmentajan johdolla Regatan rannassa, jonka jälkeen rapsuteltiin hiekat varpaista ja suunnattiin laivalle ja purjehdittiin uusiin maisemiin. Jussarössä pelikentät pystytettiin saaren mustalle hiekkarannalle, josta palattiin laivalle mustan pölyn peittäminä, mutta iloisin mielin. Espanjalainen illallinen koostui pinchos-alkupaloista ja paellasta, ja se nautittiin laivan aurinkoisella kannella. Jälkiruoka puolestaan nautittiin korkealla kalliolla, mastojen tasolla, Myrskyluodon Maijaa kuunnellessa. Mikä tunnelma ja mikä maisema!  

Sail&Dinner ja Sail&Sulkahattu 

Viikonloppujen illallis- ja teemalliset perhepurjehdukset vetivät hienosti porukkaa: tuntui kuin niille oli kuin olikin kovasti kysyntää. Mikäpä sen hienompaa, kuin lähteä aurinkoisena päivänä Hangon edustalle purjehtimaan, nauttia merellä lounasta tai illallista, saunoa ja pulahtaa mereen vilvoittelemaan? Nauttia leppoisasta tunnelmasta ja kokea uusia merellisiä elämyksiä upealla purjelaivalla. Saadun palautteen perusteella onnistuimme tässä mainiosti, joten Svanhildin kesävierailua Hangossa saattoi pitää varsin onnistuneena. 

Itselleni Svanhildin matkassa vietetty aika oli mitä parasta ajanvietettä, vaikka se Sail&Play’ta lukuun ottamatta työn merkeissä sujuikin. Viihdyn merellä ja purjehtiminen perinnepurjelaivalla on intohimoni, rakastan laivan kauneutta ja sitä menneen ajan tunnelmaa, joka siitä edelleen välittyy. Yhdessä tekeminen ja puuhastelu laivatouhujen parissa on ihan parasta. Yhtä mieluisaa minulle on asiakaspalvelu ja ihmisten kohtaaminen, ja siksi haluan jakaa näitä ainutlaatuisia fiiliksiä myös muille. Haluan ihmisten kokevan samoja unohtumattomia elämyksiä purjelaivan matkassa, nauttivan kiireettömyydestä, ympäröivän meren ja saaristomaiseman kauneudesta, kuin mistä itsekin nautin. 

Leppoisia tuulia loppukesälle! 

Kati 

kansimies & laivaemäntä 

Vihdoin se saapuu, kesäkuun ensimmäinen päivä.

Eilen 28.5. se alkoi, ensimmäinen tilauspurjehdus tälle kaudelle. Pieni sellainen 7 vierasta, mutta kuitenkin ja tuntuihan se hyvältä, levittää kaikki purjeet ja antaa tuulen viedä. Vielä paremmalta oikeastaan tuntui, kun istuimme ensimmäistä kertaa laivalla miehistön kesken. Vaikka hankala tilannne mietityttää kaikkia oli tunnelma kuitenkin pitkän talven jälkeen positiiviinen ja iloinen, kuten tämän porukan kesken aina. Ensi viikolla alkavat kesäleirit ja laivat miehistöineen pääsevät töihin.

Viimeinen kuukausi on tehty töitä lähes tauotta. Laivojen kevätkunnostustyöt, ulostelakointi, takilointi, tekniikan käyttökuntoon saattaminen jne. Karusti tuli todetuksi, kuinka suuri merkitys talkootyöllä on laivojemme huollossa, kun normaaleina keväinä on useat talkoot, joissa jokaisessa häärii 30-40 ihmistä on siivoukset ja maalaukset nopeasti tehty. Tänä keväänä, kun tuo ei rajoitusten vuoksi ollut sallittua oli pienelle joukolle puuhaa melkoisesti.


Kun edellistä tekstiä kirjailin oli mielessä laivojen historia ja miten kaikista erilaisista vaikeuksista on aina selvitty muuttamalla ja kehittämällä niin laivaa, kuin toimintaakin. Nyt tänä keväänä on oltu samoissa puuhissa. Hakemus Business Finlandille tuotti tulosta ja saimme kehitysrahaa, jonka turvin päästiin työtä tekemään.



Kesäkuun viikonlopuille on lanseerattu yleisöpurjehduksia, useitakin erilaisia. On hankittu yhteistyökumppaneita ja kehitty toimintamalleja. Hanko on noussut yhdeksi kohteeksi ja kotisatamaksi heinäkuussa. Lyhyiden päiväpurjehdusten lisäksi ohjelmassa on perhepurjehduksia, sail & play -purjehduksia, lomapurjehduksia, tavallaan kaikkea sitä mitä on aina halunnut kokeilla. Nyt corona toi mahdollisuuden ja pakotti käyttämään sen, kun isolta osin yritysasiakkaat katosi.


Vaikka tulevaisuus yhä jännittää ja kalenterissa on paljon tyhjää on tunnelma silti positiivisen jännittävä.

Kaikkein parhainta on, että vihdoin päästään merelle ja hommiin!

-jaw-

Tänään piti purjehduskauden alkaa...

Tänään (17.04.2020) piti olla kesän ensimmäinen purjehdus. Kauden piti alkaa aikaisemmin kuin koskaan ja minkälainen aloitus purjehduskaudelle - viikonloppu kansainvälisen porukan kanssa. 

Minun piti olla Huippuvuorilla ja tulla sieltä 7.4 takaisin, kiireellä Svanhildista katos pois ja laiva Suomenlinnaan rikattavaksi ja loppuun varusteltavaksi. Toisin kuitenkin kävi, korona saapui, Huippuvuorten matka peruuntui ja kalenterini tyhjeni. Jäljelle jäi vaan epätietoisuus tulevasta.

Kaksi viikkoa sitten jätettiin rahoitushakemus Business Finlandille uusien kehityssuuntien toteuttamiseksi. Hankkia asiakkaita uusilta alueilta, kehitellä uusia tuotteita ja palveluita, sekä pidentää kautta. Näillä toimin saada toimintaa aikaiseksi nyt koronan vuoksi perutun alkukauden paikkaamiseksi.

Välillä tulee alamäkiä, takatalvi, fiilis maassa, mietityttää mitä varten laivoja varustelen, kun niille ei ole käyttöä. Onneksi suurimmaksi osaksi tunnelma on kuten normaalina keväänä; aurinko paistaa, meri on kaunis, kuten aina – ja kalaakin on tullut. 

Kuten nyt, ennenkin on ollut isoja haasteita ja niistä on selvitty.

Kun Astrid ja Svanhild rakennettiin vuosina 1947 ja 1948 oli Suomi suurten ponnistusten edessä. Sota oli ohitse ja maan jälleenrakennus edessä. Huutava pula oli kaikesta ja suuret sotakorvaukset Neuvostoliittoon maksettavana. Talonpojat rannikon pitäjissä, ennen kaikkea Porvoossa osasivat vielä rakentaa puisia laivoja ja heillä oli materiaali omalla pihallaan - metsässä. Muutamassa vuodessa rakennettiin yli 50 puisen kaljaasin - rannikkorahtilaivan laivasto kuljettamaan puutavaraa, hiekkaa ja halkoja kaupunkilaisten tarpeisiin. 

 

Tämä rahdin kuljetus jatkui aina 60-luvun lopulle, jolloin tehokkaammat kuljetusvälineet syrjäyttivät puiset kaljaasit. Vuosikymmenen loppuun tultaessa lähes kaikki jäljellä olevat laivat lopettivat rahdin kuljetuksen, moni laivoista jäi heitteille ja upposi, osa myytiin ulkomaille. Pieni joukko innokkaita purjelaivaharrastajia näki vanhoissa työkaluissa unelmia ja haaveita. Nämä hiekkajaalat olivat kuitenkin ihan oikeita purjelaivoja.

Vaikka virallisesti Purjelaivakonttori on perustettu 2000-luvun alussa juontaa historia paljon kauemmaksi talveen 1969-1970, jolloin nuo Astridin vielä nykyäänkin omistavat herrat löysivät ja ostivat Voolahdesta oman purjelaivansa. Laivan ruumasta tyhjennettiin hiekat pois ja vanhaan lastiruumaan tehtiin majoitustilat. Vanha laivurikippari ”Rankku” auttoi ja opasti nuoret varustajat laivan saloihin toimien kipparina vielä useiden vuosien ajan. Laivan tilanne näytti taas valoisalta, laiva pääsi merelle. Halot ja hiekka vaihtuivat merenkulusta kiinnostuneeseen nuorisoon.

 

1980-luvun alkuun tultaessa alkoi laiva vaatia vuosi vuodelta enemmän hoitoa eivätkä perus huoltotoimenpiteet enää riittäneet laivan ylläpitoon. Taloudellinen tilanne alkoi näyttää varsin haastavalta. Päätettiin yrittää uutta, yksi omistajista Olli Tappola lopetti päivätyönsä ja siirtyi päätoimiseksi laivan kapteeniksi. Aloitettiin ja luotiin Suomeen tilauspurjehdustoiminta. Nuorisopurjehdusten rinnalle tulivat yritysvieraat, häät ja muut merkkipäivät. Laivan käyttötarkoitus muuttui rannikkorahtilaivasta matkustajalaivaksi, niin kuin laivan elinkaareen kuuluukin.

Suomenlinnan telakan ja Halkolaiturin saaminen purjelaivojen käyttöön ovat olleet merkittäviä virstanpylväitä matkalla. Telakka on mahdollistanut isot peruskorjaukset, joilla laivat on saatu pidettyä jatkuvasti hyvässä ja turvallisessa kunnossa. Halkolaituri taas on tarjonnut kotisataman ja ainutlaatuisen toimintaympäristön mistä käsin tehdä purjehduksia.

Monia haasteita on matkassa ollut ja aina niistä on selvitty. Nyt Astrid aloittaa 50. purjehduskautensa matkustajalaivana. Koskaan ei ole ollut näin erikoista tilannetta lähteä uuteen kauteen, koskaan ei ole ollut tällaista haastetta vastassa. Moni asia tulee varmasti muuttumaan, mutta onneksi aivan kaikki ei muutu: maailman kaunein saaristo on ennallaan ja parhain tapa kokea se on aito oikea suomalainen purjelaiva. 

Sodan jälkeen Suomi rakennettiin meidän laivojen kuljettamilla rakennustarpeilla, nyt se rakennetaan sillä fiiliksellä ja yhteenkuuluvuudella, minkä voi kokea vain purjehtimalla purjelaivalla maailman kauneimmassa saaristossa. 

-jaw-

Elzan tunnelmia seikkailupurjehdukselta

Kaksitoista päivää Suomen saaristossa purjelaivalla ja ajankulku pysähtyy. Päivät sekoittuu ja puhelimeen katsominen unohtuu, kun saaristoseikkailu odottaa. 

Astridilla oleminen on kuin kotona, mutta vaikka kaikki paikat tuntuisivat jo tutulta, aina oppii jotain uutta.

Purjehdittiin niin paljon kuin vaan hellepäivinä pystyttiin, kaikki talven aikana unohtuneet asiat muistui mieleen. 

Seikkailupurjehdus tuo mukavaa

vaihtelua arkeen, kun harrastusta, lepoa ja ajanviettoa ystävien kanssa voi yhdistää. Parhaimmat on maisemat, varsinkin auringonlaskun aikaan.

Jokainen saari on erilainen - kalliot, rannat, tuulensuojapaikat, ja jopa marjapensaat.

Aamusuppailua, hyvää ruokaa, aurinkoa, uimista, kakkujen leipomista ja pientä näpertelyä kunnostamalla kuluneita laivan pienempiä ja isompia kohtia mukavassa seurassa niin että seikkailupurjehduksen mahtava jälkimaku jää vielä pitkään.

Elza Zavadska

Riika, Latvia

Sail & Golf 2019

Onpahan taas kesä tarjonnut lukemattomia hienoja purjehduksia. Tänä vuonna Sail & Play -teemapurjehdukset saivat jatkoa Golf-version muodossa, kun aktiiviset kesä -Hankolaiset ja heidän ystävänsä herättivät henkiin Svanhild -cupin Sail & Golf muodossa. Ohessa purjehdukselle osallistuneen Kari Karvisen lyhyt kuvaus reissusta ja hänen ottamia kuvia:

Tulipa vietettyä ikimuistoinen alkuviikko ”Once in a Lifetime” -hengessä. Hangossa hyvällä porukalla pelatun golfkierroksen jälkeen lähdimme kaikki maanantaina purjehtimaan Hangosta kohti Åminneforsia määränpäänä Nordcenterin golfkenttä. Alus oli m/aux Svanhild, Suomen ainoa purjehtiva raakapurjelaiva - varsin komea näky. Yön vietimme luonnon satamassa kallion kupeessa Tvärminnen lähistöllä. Aamulla jatkoimme taas matkaa. Tammisaaressa meille avattiin rautatie- ja maantiesillat, jotta aluksemme pääsi läpi. Perille päästyämme pelasimme iltapäivällä Nordcenterin Benz-kentän. Paluumatkalla yövyimme jälleen Tvärminnen lähistöllä toisessa luonnonsatamassa. Sieltä matka jatkui keskiviikkoaamuna kohti Hankoa. Sinne saavuimme alkuiltapäivästä ja rantauduimme kumiveneellä Casinon edustalle suoraan aurinkoiseen Piknik-ulkoilmajuhlaan. Ja lopuksi kävimme vielä Outin kanssa kuuntelemassa Paul Oxley’s Unitin jäähyväiskiertueeseen kuuluneen upean konsertin. Life is good!

Kesä kääntyi syksyksi, mutta olipa vaan hieno kausi!

Arktinen purjehdus takana, hieno viikko merellä. Sadetta, tuulta ja pimeää, mutta toisaalta välillä paistoi aurinkokin, nähtiin hylkeitä, lintuja ja uskomattoman kaunista saaristoa. Kuultiin hienoja kertomuksia arktisilta ja antarktisilta alueilta, meteorologiasta ja jäänmurrosta. Se, mitä ei juurikaan nähty, oli muut kanssa veneilijät.
Kuten jossain vaiheessa aiemmin tuli todettua syksyllä purjehtimisen hienoin puoli on, että ei voi kuin yllättyä positiivisesti.

Kulunut kesä oli monin puolin hieno. Ennätyspitkä hellejakso tarjosi miellyttäviä shortsi-kelejä. Samalla kuitenkin kaipasi syksyn tuulia, kun moneen viikkoon ei tuullut muutamaa metriä sekunnissa enempää.

Laivat kiertelivät pitkin saaristoa, ensin lyhyillä tilauspurjehduksilla Helsingin vesillä ja juhannuksen jälkeen sitten Ahvenanmaalla, Kotkassa ja Tallinnassa. Suomenlahti tuli tutuksi niin amerikkalaisille vieraillemme, kuin seikkailu-, nuoriso- ja syysloma-purjehtijoillekin.



Se kuluneen kesän huippuhetki koettiin jo keväällä, ensimmäinen purjehdus huippupurjekuunari Svanhildilla. Koko kesä oli opettelun aikaa niin miehistölle, kuin päällystöllekin ja täytyy kyllä todeta, että aivan uskomattoman hienosti ja isolla innolla on miehistö opetellut laivan kymmenet uudet köydet ja uusien purjeiden käyttöä.
Laiva ei ole koskaan ollut näin hienosti purjehdittava ja kyllähän se varsin komealta näyttääkin. Suomen ainoa purjehtiva raakapurjelaiva.

Vielä on ainakin yksi purjehdus jäljellä ja joulukuun alusta aloitetaan takilan alasrikaaminen. Kaikki köydet ja plokit viedään Suomenlinnan purjevintille, huonot vaihdetaan ja plokit öljytään. Purjeet käydään lävitse ja korjataan se mitä tarvitsee. Kaikki pyöröpuut hiotaan ja lakataan, niin että kun kevät aurinko alkaa paistamaan saadaan liikkuva takila takaisin ylös ja laiva liikkeelle heti jäiden lähtiessä.

-jaw-