Kevät toi maalarin, riveäjää ja purjemaakaria unohtamatta!

Vanhoja sanoja mutta meille purjelaivaharrastajille ne kertovat paljonkin. Vanhoja ammattikuntia, jotka hassua kyllä ovat yhä voimissaan vielä näin 2010-luvullakin. Aivan, tilausta näiden kyseisten ammattikuntien edustajille nykypäivänä on vain valitettavan vähän. Ja eikös se EU uhkannut kieltää tervan käytönkin, vaarallista muka.

Svanhildin kylkeä maalataan, tervan, kimröökin ja vernissan seoksella

Mitä sitten tekee maalari? Maalaa kylkiä, maalaa ankkureita, maalaa ja maalaa. Entäs riveäjä? Riveää laivan kylkilankkujen välejä, riveää laivan kansilankkujen välejä, riveää ja riveää. Entä sitten tuo purjemaakari? No purjeita tietysti, vanhoja korjaten ja kokonaan uusia tehden. –Työtä on, koska purjeneliöitä näissä vanhoissa laivoissa riittää.

"lende" riveää Svanhildin kantta

Mitä muuta Suomenlinnan, historian siipien havinalla varustetulla, kaleeritelakalla sitten keväisin oikein tapahtuu? Kuhina on melkoinen ja historian pölyt saavat rivakasti kyytiä sirkkeleiden, moottorisahojen ja vasaroiden ahkeran naputtelun myötä.

Astridin kylkiä kyllästetään

Tasainen rakennustöiden ääni kuuluu aamusta iltaan. Välillä kuuluu myös onnellisia huokauksia: ”Alkaa olemaan valmis ja jestas, että tästä tuli hyvä.” - Käsityöläisten aitoa ammattiylpeyttä työstään tai rentoutuneiden talkoolaisten aitoa onnea käsillä tekemisen riemusta, vastapainona ”normitoimistoarjelle”.  Yhtä kaikki, valmista tulee, yhdessä tehden.

Laivojen ensimmäinen merimatka, talvisatama-kesäsatama eli Suomenlinna-Halkolaituri, on aina hieno hetki. -Kevään uurastus takana ja pitkä kesä edessä. Laivat, ne kun nyt on vain tehty olemaan vedessä!

Kesä, here we come! Tulkaa tekin nauttimaan ja purjehtimaan kanssamme!

P & J