5.7. Porkkala –
Barösund - Jussarö
Seuraava aamu
valkeni aurinkoisena ja tyynen kauniina. Nautimme aamiaista laivan kannella,
kunnes tyhjästä ilmestyvä sankka sumuverho peitti näkyvistä auringon ja kauniin
maiseman lisäten samalla hiukan haastetta laivan navigointiin. Jounin taitoihin
luottivat myös väylän pienemmät veneet, jotka asettuivat Svanhildin vanaveteen
seuraten meitä selkeämmille vesille. Matka taittui laivan kannella rennosti
seurustellen tai salsan pyörteissä, sen mukaan mikä sattui huvittamaan.
Barösundissa
paistoi jo aurinko ja sieltä liittyi lisää väkeä iloiseen joukkoomme. Retki sai
hetkessä pirteän kansainvälisen tuulahduksen, kun kyytiin saatiin matkustajia
aina Saksasta ja Amerikasta asti. Tästä lähtien laivalla puhuttiin suomen ja ruotsin
lisäksi myös englantia ja ranskaa. Ja pääsimme myös vihdoin purjehtimaan!
Kaikki halukkaat saivat auttaa purjeiden nostamisessa ja samalla JP piti oppitunnin
purjehduksen perusasioista, kuten erilaisten solmujen tekemisestä ja purjeiden
käsittelystä. Pienen rehkimisen jälkeen maistui laivakokki Juhan valmistama
erinomainen pastalounas vastapaistetun leivän ja valkoviinin kera.
Jussarön saari tuli
lopulta näkyviin, purjeet laskettiin ja laiva parkkeerattiin laituriin tiukasti
omalle paikalleen. Tuntui kuin olisi tullut kotiin – niin tutuiksi olivat
saaren maisemat jo edellisillä reissuilla tulleet.
Koska tämä laiva
oli lastattu innokkailla biitsinpelaajilla pakattiin pelikamat ja kisajuomat alta
aikayksikön ja kenttiä lähdettiin pystyttämään tutuksi käyneelle mustalle
hiekkarannalle. Muutamien tuntien aikana pallo sai taas kunnolla kyytiä, kun
jokainen pani parastaan tuulisessa kelissä. Pelaamisen riemu paistoi ihmisten
mustan tomun värittämiltä kasvoilta kun tämänvuotinen play-osuus starttasi.
Päästyämme takaisin
laivalle tasasimme pelien aiheuttamaa nestehukkaa kesäisen raikkailla Piña
Colada –drinksuilla ennen kuin ryntäsimme ansaitusti saunan lauteille – toki
pakollisen meressä kuurauksen jälkeen.
Saunomisen jälkeen nautimme illalliseksi liha- ja makkaraherkkuja suoraan Juhan grillistä. Niin tajuttoman maukasta kuin vain grilliruoka voi olla!
Illalla seurattiin jalkapalloa,
joka kiinnosti enemmän kuin yhteiset kolopelit. Vierassataman pieni kahvila
täyttyi hetkessä ääriään myöten kun äänekäs joukkomme ryntäsi isomman ruudun
ääreen peliä katsomaan. Kun myöhemmin palailimme laivalle oli sumu jälleen
kietonut maiseman hiljaiseen syleilyynsä, antaen oman lisänsä kesäillan tunnelmaan:
laiturissa uinuvan kaljaasin siluetti mastoineen oli uljaan kaunis näky. Aivan
kuin olisi astunut kokonaan toiseen maailmaan ja toiseen aikaan. Saimme tosin
hieman eloa uinuvaan tunnelmaan viettämällä vielä leppoisan laulutuokion laivan
salongissa Miikan säestäessä kitarallaan ja Juhan banjollaan. Näiden taidokkaitten
sointujen soidessa oli hyvä siirtyä unten maille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti