Minun yhteiset seiluut Svanhildin kanssa alkoivat vuonna 1996. Oikeastaan heti tuolloin tuli todetuksi, että laivan käsittely oli vaivalloista suurten puomien ja purjeiden takia. Se mikä Astridilla hoitui helposti yksin vaati Svanhildilla aina yhden käsiparin lisää. Tuulen noustessa purjeiden käsittelystä tuli heti vaikeaa ja haasteellista.
Jo ensimmäisen kesän aikana Visan kanssa luonnosteltiin Svanhildia 3-mastoiseksi ja mietittiin, että se olisi huomattavasti järkevämmin purjehdittavissa, kun purjeet olisivat "ihmisen" kokoisia. Olimme molemmat täysin vakuuttuneita, että jos tämä laiva olisi alkujaan tehty kulkemaan pelkästään purjeilla olisi se kokonsa puolesta ollut 3-mastoinen. No vuosia kului ja skissejä tuli lukemattomia. Nykyiset purjeetkin tehtiin vielä 2000-luvun alussa samalla, kun vanhat mastot peruskorjattiin.
Tänä talvena aika oli kypsä ja piirrustukset saatiin valmiiksi Allan Palmerin avustuksella. Nyt vuodenvaihteen jälkeen alkaa Svanhildin muutos 3-mastoiseksi. Projekti tullaan jakamaan kahteen osaan siten, että takila on täydessä iskussa keväällä 2018.
-jaw-
Tässä lyhyt oppimäärä toppitangon sahaukseen:
Huolella valitut mastoaihiot, siperianlehtikuusitukit. Puut on kaadettu talvella 2005-2006 ja olleet siitä asti kuivumassa. Yhden tukin pituus 14 m ja paino karvan verran alle 700 kg.
Parru sahataan lähelle oikeaa mittaansa, molemmista päistä pätkät pois. Tyvestä sen vuoksi, että nähdään, ettei puussa vain ole esim. maannousemasienen aiheuttamaa piilevää lahoa.
Ensin puu sahataan suorakaiteen muotoon ja sen jälkeen neliskulmaiseksi koko matkalta. Tässä tapauksesssa kyseessä on isomaston toppitanko, jonka lopulliseksi halkaisijaksi tyvestä tulee 220 mm.
….sitten nelikulmaiseksi
Tämän jälkeen puu käännetään ympäri ja sahataan latvasta tyveä kohden parru 8-kulmaiseksi. Yhä tasapaksuna pötkönä. Syy miksi puu käännetään, on, että toppitankojen tyvien halutaan säilyvän nelikulmaisina, jolloin läpisahaus ei ole mahdollinen.
Kahdeksankulmion valmistuttua tukki jälleen käännetään ympäri ja sahataan tyvestä kärkeä kohden kaventaen se oikeaan muotoon. Siten, että latvasta puulle haluttiin 160 mm halkaisija. Valmiit mastot eivät suinkaan ole lineaarisesti kapenevia, vaan enempikin siiven tai pisaran muotoisia.
Taas mittaillaan, sitten piirrellään ja sahataan. Ensin jälleen nelikulmaiseksi.
…16 sahausta myöhemmin on aihio 8-kulmainen koko matkaltaan.
Valmis aihio höyläämistä varten. Tässä vaiheessa toppitanko painaa n.180 kg, eli suunnilleen 500 kg tuli saunapuuta :-)
Kaikkien kolmen maston toppitanko-aihiot.
Tuosta neljännestä tehdäänkin sitten puomi tai kahveli. Syy miksi parrujen tulee olla niin suuria mastoja varten on, että kaikki "läskipuu" tulee saada valmiista mastosta pois. Läskipuu on puun kasvavaa osaa ja se on varsin helposti altis laholle. Lehtikuusessa tuota kasvavaa osaa saattaa olla paikoin yli 10 cm. puun halkaisijasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti