Arktinen Purjehdus -Annukka Pekkarinen

LAUANTAI - lähtöpäivä

Laivameteorologi Siiri Wickström kertoo Huippuvuorilla
tekemästään väitöskirjatutkimuksesta Arktisten alueiden
myrskyjen parista.

Vieraat saapuivat laivalle Pohjoisrannan Halkolaituriin lauantaiaamuna yhdeksän ja kymmenen välillä rauhalliseen tahtiin. Lastasimme laivaan valtavat määrät herkkuruokia, hedelmiä, kahvia, ruoka– ja saunajuomia ja muuta mukavaa ja kapteeni Jounin tervetuliaissanojen jälkeen irrotimme köydet rannasta ja suuntasimme merelle. Meitä on matkassa yhteensä 13 henkilöä, mukaan lukien miehistö, eli kapteeni Jouni, kokki Juha, laivameteorologi Siiri ja arktisten alueiden meribiologi ja eräopas Annukka.

Heli pakkaa isopurjetta, jotta yöksi luvattu kova
tuuli ei pääse tarttumaan siihen

Laivameteorologimme Siiri lupasi meille huikeaa purjehduskeliä ensimmäiselle päivälle, joten avasimme purjeet heti Katajanokan jäänmurtajien kohdalla ja otimme kurssin kohti länttä. Tuuliennuste oli melko rivakka ja saimmekin kokea mukavaa tasaista 13 m/s sivutuulta ja hieman aallokkoa. Svanhild-laivan uusi kolmimastokuunaritakila ja käsityönä tehdyt kauniit purjeet kiidättivät meitä kohti länttä tasaisella 8 solmun nopeudella ja nähtiinpä lokissa vauhtia aina 10,4 solmuun asti.

Saavuimme ensimmäiseen satamapaikkaamme Bogaskärin merivartioasemalle juuri auringon laskiessa klo n. kello 16.30 ja laitoimme heti laivasaunan lämpenemään, jotta märät ja viluiset merenkävijät saatiin kunnolla lämpimiksi ja kuiviksi ennen Kokki Juhan tekemää herkullista illallista. Nukkumaan mentiin ensimmäisen illan ja hienon purjehduspäivän kunniaksi varsin ajoissa, tosin yöllä saimme kuunnella rankkasateiden rummutusta kannella ja 18m/s tuulenpuuskien vihellystä laivan mastoissa.

Svanhild Bågaskärin vanhan merivartioaseman laiturissa.
Nykyisin saari on Meripelastusseuran koulutuskeskus.
Laivan vieressä meripelastushenkilökunta vietti yönsä poijuihin
sidotuissa pelastuslautoissa harjoitellakseen.

SUNNUNTAI

Aloitimme aamun laivameteorologin sääkatsauksella ja vieraillamme oli mahdollisuus kysyä, miten säätiedotuksia tehdään, mihin ne perustuvat, miksi Grönlannin ja Islannin tienoilla olevat matalapaineet vaikuttavat myös Suomen säähän ja miksi säätiedotus saattaa sanoa, että ulkona on pilvistä, vaikka aurinko paistaa.    

MERIVARTIOASEMALLA

Vierailimme heti aamusta Bogaskärin merivartioaseman tornissa, josta näkee kauas saaristoon, etenkin kun katsoo valtavilla tähystyskiikareilla.    

Luukas "rautarannalla" mihin vanhaa kaivosrikastusjätettä
on kasattu.

JUSSARÖ

Saavuimme Jussarön kaivossaareen lounaan jälkeen ja kävimme saarikierroksella ihailemassa vanhaa metsää, kaivoskuoppia ja hylättyjä rakennuksia. Saarella on varsin pitkävaiheinen historia kaivos- ja sotilaallisessa käytössä, joten merkkejä ihmistoiminnasta löytyy joka puolelta, vaikkaluonto on osaltaan vallannut pidemmän aikaa asumattomaksi jääneen saaren takaisin.

Purjehtijat saariretkellä

Illalla söimme korvapuusteja ja saimme oppitunnin ”ole oman elämäsi meteorologi”, Siiri kertoi meille miten isompia sääkarttoja ja matalapaineiden liikkeitä luetaan ja mitä niistä voi ennustaa. Juha oli loihtinut illalliseksi vielä blinejä ja uunikalaa.

Siiri ja Luukas kiristävät sisäklyyvarin fallia

MAANANTAI 

Aamulla matka jatkui ja purjeet nousivat pian köysien irrottamisen jälkeen

Tuuli oli hieman leppoisampi kuin ensimmäisenä päivänä mutta keli oli mitä mainioin saaristokaljaasi Svanhildille, joka on rakennettu Suomen oloihin, käyttämään hyväksi saariston pienimmätkin tuulenvireet ja pitämään yllä leppoisaa matkavauhtia. Saimme siis purjehtia lähes koko matkan ilman konevoimaa Jussaröstä Jakob Ramsjön satamaan. Svanhildin miehistö ja vieraat ovat oppineet nopeasti, miten purjeet avataan ja kasataan ja oli ilo seurata, miten hyvin koko miehistö toimii yhdessä näinkin lyhyen ajan kuluessa.

Aurinkokin pilkahteli silloin tällöin eikä kyllä tuntunut siltä, että eletään jo marraskuuta. Söimme matkan varrella maittavan lounaan sekä Siirin ja Juhan tekemää mustikkapiirakkaa ja jäätelöä.

Hieno M-kirjain kartalla on Svanhild-laivan
reitti. Suoraan
vastatuuleen ei voi purjehtia, joten laivalla seilataan siksak-
kuviota mahdollisimman korkealle tuuleen päin. Tätä
kutsutaan kryssimiseksi

Saapuessamme Jakob Ramsjön tietämille käännyimme saaren kärjen ohi ja purjehdimme vastatuuleen Inkoon väylää pitkin, tehden muutaman hienon luovin saarten välisessä kapeikossa. Kuka väitti ettei perinnelaivalla voi kryssiä? Kyllä vaan voi jos on hyvä miehistö, ja aika ja kärsivällisyys riittää.







Illalla ennen saunaa ja illallista katsoimme purjehtivan meribiologi-oppaan Annukan kuvaamia videoita Etelämantereelta, Etelä-Georgiasta ja Arktisilta alueilta. Videoissa vilahtelivat hylkeet, pingviinit, valaat sekä yli sata vuotta vanha raakapurjelaiva Bark Europa, joka seilaa joka vuosi Etelä-Amerikasta etelämantereelle ja koko etelämeren halki Etelä-Afrikkaan.

TIISTAI

Aamu valkeni upeana ja lähes tyynenä sisäsaariston suojassa. Söimme aamiaista satamassa ja nostimme jälleen purjeet pian lähdön jälkeen. Päivän mittaan vietimme purjehtivia pikkujouluja nauttien kuumaa glögiä ja pipareita auringonpaisteessa. Kaikki purjeet olivat jälleen ylhäällä ja seilasimme kaunista ja kapeaa Barösundin väylää pitkin. Komea laivamme keräsi varmasti katseita saaristossa; tähän vuodenaikaan purjehtijoita ei yleensä enää liiku Barösundissa, joka on kesäaikaan varsin suosittu kohde.

Illan pimetessä kiinnitimme laivan Espoon edustalle kaupungin ulkoilusaari Pentalan vanhaan puulaituriin. Pentala on vanha kalastajakylä, joka on sittemmin museoitu viimeisten asukkaiden muutettua pois. Kävimme nopealla iltakävelyllä katsomassa saaren sisällä sijaitsevaa järveä, jossa on myös pieni saari saaren sisällä. Törmäsimme kävelyllä peuranmetsästäjiin, jotka olivat saaressa jahdissa. Myös me löysimme saaresta luonnon antimia: suppilovahverot ovat vieläkin hyviä kerättäväksi.

Illalla oli tapamme mukaan sauna ja maistuva illallinen, mutta sitä ennen Annukka piti esityksen pohjoismaisista tutkimusmatkailijoista. Kaikkein kuuluisimmat naparetkeilijät ovat ehkä brittejä, mutta hulluimmat ja rohkeimmat tarinat tulevat pohjoisesta. Ruotsalaiset, norjalaiset ja suomalaiset naparetkeilijät ovat todella jättäneet jälkensä napa-alueiden historiaan ja heidän tarinansä ovat toinen toistaan jännittävämpiä.

Heli, Jami ja Kati avaavat isopurjetta ja mesaania.
Isopurjeen saa auki vetämällä se ulos puomia ja valmiiksi
korkealla mastossa sijaitsevaa kahvelipuomia pitkin, mutta
mesaanipurjeen raskas kahvelipuomi, joka kannattelee
purjetta, pitää vetää ylös kannelta käsin

KESKIVIIKKO

Viimeisen päivän kunniaksi nostimme jälleen kaikki purjeet Pentalan edustalla. Aurinko paistoi ja matka jatkui kohti Suomenlinnaa, johon jätimme kaksi saarella asuvaa, purjehduksella mukana ollutta vierasta.

Söimme matkalla lounaaksi suomalaista haukea ja nautimme hyvästä tuulesta. Kelien puolesta olimme varsin onnekkaita tällä retkellä. Kapteeni Jouni avaa purjeet aina kun mahdollista; hyvällä purjelaivalla ei ole syytä käyttää konetta muuten kuin satamassa, mikäli laivan kääntäminen laituriin ei muuten onnistu.






Iltapäivällä saavuimme takaisin kotisatamaamme Helsingin Halkolaituriin, monta upeaa kokemusta rikkaampana.


Kiitos kaikille osallistuneille ja ensi vuonna uudestaan!