Vappuna nautittiin herkullisista eväistä, merellä tietysti!

Vappuna nautiskeltiin Astridilla ja Svanhildilla pilssipumpun musiikista ja herkullisista eväistä liki sadan juhlijan voimin.
Pienet raekuurotkaan eivät haitanneet, ne jotka eivät tarjenneet ulkona viihtyivät laivojen lämpimissä tunnelmallisissa sisätiloissa. Laituriin palattua innokkaimmat päätyivät vielä Svanhildille saunomaan.

pilssipumppu viihdytti sakkia soitannallaan

raekuuron ajaksi siirryttiin sisälle laivan viihtyisään skanssiin

Kevät toi maalarin, riveäjää ja purjemaakaria unohtamatta!

Vanhoja sanoja mutta meille purjelaivaharrastajille ne kertovat paljonkin. Vanhoja ammattikuntia, jotka hassua kyllä ovat yhä voimissaan vielä näin 2010-luvullakin. Aivan, tilausta näiden kyseisten ammattikuntien edustajille nykypäivänä on vain valitettavan vähän. Ja eikös se EU uhkannut kieltää tervan käytönkin, vaarallista muka.

Svanhildin kylkeä maalataan, tervan, kimröökin ja vernissan seoksella

Mitä sitten tekee maalari? Maalaa kylkiä, maalaa ankkureita, maalaa ja maalaa. Entäs riveäjä? Riveää laivan kylkilankkujen välejä, riveää laivan kansilankkujen välejä, riveää ja riveää. Entä sitten tuo purjemaakari? No purjeita tietysti, vanhoja korjaten ja kokonaan uusia tehden. –Työtä on, koska purjeneliöitä näissä vanhoissa laivoissa riittää.

"lende" riveää Svanhildin kantta

Mitä muuta Suomenlinnan, historian siipien havinalla varustetulla, kaleeritelakalla sitten keväisin oikein tapahtuu? Kuhina on melkoinen ja historian pölyt saavat rivakasti kyytiä sirkkeleiden, moottorisahojen ja vasaroiden ahkeran naputtelun myötä.

Astridin kylkiä kyllästetään

Tasainen rakennustöiden ääni kuuluu aamusta iltaan. Välillä kuuluu myös onnellisia huokauksia: ”Alkaa olemaan valmis ja jestas, että tästä tuli hyvä.” - Käsityöläisten aitoa ammattiylpeyttä työstään tai rentoutuneiden talkoolaisten aitoa onnea käsillä tekemisen riemusta, vastapainona ”normitoimistoarjelle”.  Yhtä kaikki, valmista tulee, yhdessä tehden.

Laivojen ensimmäinen merimatka, talvisatama-kesäsatama eli Suomenlinna-Halkolaituri, on aina hieno hetki. -Kevään uurastus takana ja pitkä kesä edessä. Laivat, ne kun nyt on vain tehty olemaan vedessä!

Kesä, here we come! Tulkaa tekin nauttimaan ja purjehtimaan kanssamme!

P & J

Purjehduskausi avattiin….

Vihdoin koitti jo pitkään odotettu ulostelakointi Viaporin telakalta Suomenlinnasta. Aamun sarastaessa viimeiset nostot vielä altaasta ja sitten heti kahdeksan jälkeen avattiin venttiilit. Mahtavassa, suorastaan kesäisessä säässä puuhattiin laivojen parissa ja nautittiin talkoolounasta hyvässä seurassa. Iltapäivällä  Astrid suuntasi jo kohti kotisatamaa Halkolaituria. Svanhild jäi suokkiin vielä varusteltavaksi ja seuraa perässä huomenna perjantaina.

Venttiilit auki ja allas täyteen

Vielä hetki ja portti voidaan avata

Kevät saapuu….

Niin se vaan kevät saapuu jälleen. Yksi merkki mistä sen aina huomaan on lisääntynyt hyörinä Viaporin Telakalla. Usean kuukauden ajan on saanut nautiskella kahvia Mikan, Lenden, Aben Sepän, Ollin ja jonkun satunaisen kävijän kanssa. Nyt kun yrittää kahden maissa päästä sosiaalitiloihin täytyy melkeinpä hankkia jonotusnumero kun porukaa hyörii ympärillä.
Vielä kun nuo yöpakkaset hellittäisivät ettei tarvitsisi aamuisin leikkiä Vatorilla jäänsärkijää...

Astridin vasta öljytty kansi

Astridilla on talven remontti hiljalleen valmistumassa, vielä viimeistelyt jäljellä ja katos voidaan purkaa.


Samoin on Svanhildin saunakin tällä hetkellä valmis savusauna…. pientä sepitystä vielä piipussa ja eiköhän katoksen purkuun mennessä ole sekin valmis.

Svancun uusi sauna

Jottei puuhat tulevaisuudessakaan vaan pääsisi vähenemään, käytiin viikko sitten Ollin kanssa valitsemassa Punkaharjulta Svanhildiin uusia masto puita, jotka nyt tähän päivään mennessä on jo kaadettukin ja odottamassa kuljetusta Helsinkiin. Ulostelakoinnin yhteydessä nämä siperianlehtikuusi tukit olisi tarkoitus uittaa telakkaan ja telakoida sinne odottamaan sahausta.

Alle kuukausi enää, ja portti aukeaa merelle :-)

-jaw-

Astrid ja Svanhild viettävät talven Viaporin Telakalla

Purjelaivakonttorin kaljaasit Astrid ja Svanhild talvehtivat tänäkin talvena Viaporin perinteikkäällä kuivatelakalla.

Astridilla on koko talven töissä 2-4 laivanrakentajaa. Heti telakoinnin valmistuttua purettiin laivan takila. Veistokaari Oy:n Mika Holmström aloitti Astridin peräkannen purkamisen välittömästi, kun laivan talvikate oli saatu valmiiksi. Syy kannen purkamiseen löytyy huonoon kuntoon päässeestä kansipalkista, joka täytyy vaihtaa.

uusi kansiparri ja maston "aukko" valmiina

Puulaivan ollessa kyseessä, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tavallaan aika yksinkertainen projekti, mutta ennen, kun kansi on taas valmis vastaanottamaan purjehtijat vierähtää kahdella miehellä käytännössä melkein koko talvi puuhatessa... sahausta, höyläystä, naulausta, riveystä, maalausta, kyllästystä, siivousta, saumausta, lakkausta, jne…..

tapitetut ja mönjätyt kansiparrit, valmiina lankuille

Uudet lehtikuusilankut paikallaan

Lende uuden kannen riveyksen parissa

Samalla päätettiin myös käydä lähes kaikki laivan saumat lävitse. Riveysmestari Toni "lende" Seppänen toimii projektin föörmannina ja muina riveäjinä ovat olleet tykkisluupilla koulutetut venepuusepät Abe ja Panu. Näin yksi (mielestäni tärkein) tavoite sluupin rakennuksessa näyttää toteutuvan heti, eli on saatu koulutettua telakalle uusia toivoja puulaivanrakennukseen.

Lende pohjalla

Svanhildilla otetaan rauhallisemmin ja vedetään henkeä viime talven urakoinnin jälkeen. Kuitenkin jotain pitää tehdä, niin päätettiin jo 13 vuotta vanhan saunan lauteet vaihtaa…. no meni koko sauna uusiksi ja lopulta kiuaskin vaihtui puulämmitteiseksi.

Svanhildin sauna purkautuu

Muuten puuhat Svanhildilla ovat lähinnä viime talven projektin pintojen käsittelyä, maalailua, lakkausta. Toki koko viime talvena uusitun pääkannen saumat käydään lävitse, heti kun pojat saavat Astridin valmiiksi.

-jouni-

Nyt kisataan! - Tosissaan, leikillään vai ennen kaikkea yhdessä syksystä ja merestä nauttien?

Elämässä on hyvä olla tiettyjä vuoden kiertoon liittyviä rituaaleja. Meillä purjelaivailijoilla vuoden kiertoon kuuluu neljä kiintopistettä. Huhtikuussa ulostelakointi, kesäkuussa juhannus, lokakuussa Tervasaaren tynnyri ja muutaman viikon kuluttua sisääntelakointi Suomenlinnaan.

Tämän vuotinen Tynnyri on järjestyksessä Svanhildin kahdeskymmesneljäs. Kuinka erilaiselta maailma näyttikään silloin, kun laivamme osallistui ensimmäisen kerran tähän kisaan? Onkin hauska ajatus, että vaikka miehistö ja maailma ympärillä muuttuvat, pysyy Svanhild vuosikymmenestä toiseen samanlaisena, ikinuorena.

Toki laivamme vaatii runsaasti säännöllistä huolenpitoa, muun muassa uuden kannen viime talvena, pysyäkseen vuodesta toiseen hyvässä purjehdus- ja kisatrimmissä. Tänä vuonna kanssamme kisasi 40 aikuista ja 10 lasta, nuorimman purjehtijan ollessa puolivuotias, vanhimman ollessa seitsemänkymppinen.

Kisareitti kulki Lauttasaaren selältä Kruunuvuoren selälle. Mukaan mahtui useita tiukkoja jiippejä, kipparimme hikoilua vanhaa puista ruoria vääntäessä, miehistön viisastelua oikeasta kisataktiikasta ja purjeiden oikeaoppista trimmaamista.

On sanonta, että yksi kuva vastaa tuhatta sanaa. Ohessa muutamia Leinon Pasin kuvia Tervasaaren tynnyristä vuosimallia 2013!


Pilvi ja Helena

Kipparikokous Astridilla, ennen lähtöä. Reitin suunnittelija,
esittelijä, Astridin päällikkö ja kisan ylituomari Olli äänessä

Astridilla trimmataan vimmatusti

Hoppet

Joanna Saturna ja Svanhild

Astridin puomin päässä Hoppet

Kaunista

Palkintojenjako seremonia Hyökyllä

Tänä vuonna uutukaisena jokaisen laivan miehistön piti esittää
jokin ohjelmanumero

Katin päiväkirjaa Sail & Play purjehdukselta 15.7

Maanantai 15.7.

Paluumatka taittui Inkoon kapealla sisäväylällä hienoja maisemia ihaillen. Vaikka saimme jälleen nauttia auringon paisteesta pilvettömältä taivaalta, hyvistä tuulista ja maukkaasta lounaasta - tällä kertaa possunniskaa höysteineen ja sisu-jäätelöä jälkiruuaksi - hiipi haikeus väkisinkin mieliin kotisataman lähestyessä ja reissun lähestyessä loppuaan. Olisimme mielellämme antaneet tuulten viedä ja jatkaa matkaa loputtomiin.

Kuinka näin intensiiviseltä ja upealta lomareissulta edes voi palata arkeen ilman kunnon masennusta? Niin paljon ihania asioita koettiin yhdessä ja tutustuttiin uusiin ihmisiin ja nautittiin luonnonhelmassa elämisestä. Ehkä pientä lohtua tuo ajatus siitä, että ensi kesänä purjehditaan jälleen Sail&Play:n merkeissä!

Kiitos Katille ja koko S&P porukalle huikeasta seiluusta!
Svanhild miehistöineen Miika, Jouni ja Juha