Mastojen höyläystä...

Edellisessä blogissa kertoilin toppitankojen sahaamisesta ja kuinka projekti sai alkunsa. Nyt on päästy varsinaisten mastojen kimppuun.

Eli Svanhildin uudet mastot tulevat olemaan kaksiosaiset. Niihin tulee köliltä lähtevä varsinainen masto ja sen jälkeen esselistä jatkuva toppitanko. Mastopuut kaadettiin talvella 2013 Punkaharjulta Metsäntutkimuslaitoksen mailta. Keväällä ne uitettiin Suomenlinnaan, annettii kuivua telakka-altaassa kesän yli ja sahattiin kahdeksankulmaisiksi samaan tapaan kuin toppitangot.

Vasemmalla on toppitankoaihio, eli jos ne vielä hetki sitten näytti suurilta on ne aika pieniä verrattuna mastoihin. Isoin puu, josta tulee fokkamasto painoi 2014 sahattuna 1850 kg, ennen sahausta yli 4 tonnia. Kolmen vuoden aikana, minkä se on ollut kuivumassa, on painosta haihtunut yli 200 kg ja nyt se oli reilu 1600 kg.

Isomasto valmiina sahaukseen. Puista sahattiin riippuen mastosta 5 - 10cm pois halkaisijasta ja lähemmäksi oikeaa muotoa. Tavoitteena oli myös saada kaikki läskipuu pois, missä onnistuttiinkin varsin hyvin. Näistä mastoista suurimman tyvihalkaisja (rinnan korkeudella maasta) oli metrin luokkaa ja 20 m korkeudellakin vielä 50 cm. Kertoo siis siitä kuinka hurjan isoja puita hyviksi mastopuiksi tarvitaan.

Mastot oli sahattu kahdeksankulmaisiksi 2014 ja nyt ne muotoiltiin ja kavennettiin uudelleen.

Valmiin mastoaihion paino on 1250 kg. Tukki, joka painoi ensimmäisen kerran sahalle nostettaessa yli 4 tonnia. Hukkaprosentti on melkoinen. Sinänsä hauska yksityiskohta, että melkein kaikki näiden puiden "sahausjäte" on mennyt Suomenlinnan eri saunoihin polttopuuksi, niin myös nyt.

Varsinainen höyläys ja mastojen työstö valmiiksi tapahtuu vanhassa lentokonehallissa. Tässä hallissa rakennettiin aikoinaan Suomen ensimmäinen lentokone. Muutama vuosi sitten valmistui tykkisluuppi Diana ja nyt Svanhildin mastot.

 Ensimmäinen toppitangoista

Mastojen saaminen halliin sujui yllättävän näppärästi, koko päivä meni parin parrun ähertämisessä... metrinkään pidemmät eivät olisi mahtuneet.

Mikael työstää mastot sahatuista aihioista. Ensin höylätää ja sitten hiotaan. Jatkuvasti tarkkaillaan muotoa. Ne puut, jotka ovat jo valmiit tai odottavat työstöä, on peitetty muoveilla kuten kaikissa kunnon kilpaveneissä on tapana…. ;-) Tosiasiassa hallissa on niin kuiva ilma, että puut alkava kuivuessaan halkeilla ja muovittamalla pyritään estämään tai edes hidastamaan tätä.

Joku kyseli: "mitä vanhoille mastoille tapahtuu". No niistä riisutaan kaikki hyödyllinen ja käyttökelpoinen irti. Sitten ne paloitellaan sopiviksi pätkiksi ja esimerkiksi mesaanimastosta tulee yksi uusi puomi. Nämä Svanhildin mastot taitavat olla viimeiset "Sipoon mastot" ne pystytettiin talvella 1993-1994 A-pukin ja ankkuripelin avustuksella jäällä laivan talvehtiessa Kalkkirannassa.

-jaw-

Svanhildiin uudet mastot

Minun yhteiset seiluut Svanhildin kanssa alkoivat vuonna 1996. Oikeastaan heti tuolloin tuli todetuksi, että laivan käsittely oli vaivalloista suurten puomien ja purjeiden takia. Se mikä Astridilla hoitui helposti yksin vaati Svanhildilla aina yhden käsiparin lisää. Tuulen noustessa purjeiden käsittelystä tuli heti vaikeaa ja haasteellista.

Jo ensimmäisen kesän aikana Visan kanssa luonnosteltiin Svanhildia 3-mastoiseksi ja mietittiin, että se olisi huomattavasti järkevämmin purjehdittavissa, kun purjeet olisivat "ihmisen" kokoisia. Olimme molemmat täysin vakuuttuneita, että jos tämä laiva olisi alkujaan tehty kulkemaan pelkästään purjeilla olisi se kokonsa puolesta ollut 3-mastoinen. No vuosia kului ja skissejä tuli lukemattomia. Nykyiset purjeetkin tehtiin vielä 2000-luvun alussa samalla, kun vanhat mastot peruskorjattiin.

Tänä talvena aika oli kypsä ja piirrustukset saatiin valmiiksi Allan Palmerin avustuksella. Nyt vuodenvaihteen jälkeen alkaa Svanhildin muutos 3-mastoiseksi. Projekti tullaan jakamaan kahteen osaan siten, että takila on täydessä iskussa keväällä 2018.

-jaw-

Tässä lyhyt oppimäärä toppitangon sahaukseen:

Huolella valitut mastoaihiot, siperianlehtikuusitukit. Puut on kaadettu talvella 2005-2006 ja olleet siitä asti kuivumassa. Yhden tukin pituus 14 m ja paino karvan verran alle 700 kg.

Parru sahataan lähelle oikeaa mittaansa, molemmista päistä pätkät pois. Tyvestä sen vuoksi, että nähdään, ettei puussa vain ole esim. maannousemasienen aiheuttamaa piilevää lahoa.

Ensin puu sahataan suorakaiteen muotoon ja sen jälkeen neliskulmaiseksi koko matkalta. Tässä tapauksesssa kyseessä on isomaston toppitanko, jonka lopulliseksi halkaisijaksi tyvestä tulee 220 mm.

 ….sitten nelikulmaiseksi

Tämän jälkeen puu käännetään ympäri ja sahataan latvasta tyveä kohden parru 8-kulmaiseksi. Yhä tasapaksuna pötkönä. Syy miksi puu käännetään, on, että toppitankojen tyvien halutaan säilyvän nelikulmaisina, jolloin läpisahaus ei ole mahdollinen.

Kahdeksankulmion valmistuttua tukki jälleen käännetään ympäri ja sahataan tyvestä kärkeä kohden kaventaen se oikeaan muotoon. Siten, että latvasta puulle haluttiin 160 mm halkaisija. Valmiit mastot eivät suinkaan ole lineaarisesti kapenevia, vaan enempikin siiven tai pisaran muotoisia.

Taas mittaillaan, sitten piirrellään ja sahataan. Ensin jälleen nelikulmaiseksi.

 …16 sahausta myöhemmin on aihio 8-kulmainen koko matkaltaan.

Valmis aihio höyläämistä varten. Tässä vaiheessa toppitanko painaa n.180 kg, eli suunnilleen 500 kg tuli saunapuuta :-)

 Kaikkien kolmen maston toppitanko-aihiot.

Tuosta neljännestä tehdäänkin sitten puomi tai kahveli. Syy miksi parrujen tulee olla niin suuria mastoja varten on, että kaikki "läskipuu" tulee saada valmiista mastosta pois. Läskipuu on puun kasvavaa osaa ja se on varsin helposti altis laholle.  Lehtikuusessa tuota kasvavaa osaa saattaa olla paikoin yli 10 cm. puun halkaisijasta.