Edellisessä blogissa kertoilin toppitankojen sahaamisesta ja kuinka projekti sai alkunsa. Nyt on päästy varsinaisten mastojen kimppuun.
Eli Svanhildin uudet mastot tulevat olemaan kaksiosaiset. Niihin tulee köliltä lähtevä varsinainen masto ja sen jälkeen esselistä jatkuva toppitanko. Mastopuut kaadettiin talvella 2013 Punkaharjulta Metsäntutkimuslaitoksen mailta. Keväällä ne uitettiin Suomenlinnaan, annettii kuivua telakka-altaassa kesän yli ja sahattiin kahdeksankulmaisiksi samaan tapaan kuin toppitangot.
Vasemmalla on toppitankoaihio, eli jos ne vielä hetki sitten näytti suurilta on ne aika pieniä verrattuna mastoihin. Isoin puu, josta tulee fokkamasto painoi 2014 sahattuna 1850 kg, ennen sahausta yli 4 tonnia. Kolmen vuoden aikana, minkä se on ollut kuivumassa, on painosta haihtunut yli 200 kg ja nyt se oli reilu 1600 kg.
Isomasto valmiina sahaukseen. Puista sahattiin riippuen mastosta 5 - 10cm pois halkaisijasta ja lähemmäksi oikeaa muotoa. Tavoitteena oli myös saada kaikki läskipuu pois, missä onnistuttiinkin varsin hyvin. Näistä mastoista suurimman tyvihalkaisja (rinnan korkeudella maasta) oli metrin luokkaa ja 20 m korkeudellakin vielä 50 cm. Kertoo siis siitä kuinka hurjan isoja puita hyviksi mastopuiksi tarvitaan.
Mastot oli sahattu kahdeksankulmaisiksi 2014 ja nyt ne muotoiltiin ja kavennettiin uudelleen.
Valmiin mastoaihion paino on 1250 kg. Tukki, joka painoi ensimmäisen kerran sahalle nostettaessa yli 4 tonnia. Hukkaprosentti on melkoinen. Sinänsä hauska yksityiskohta, että melkein kaikki näiden puiden "sahausjäte" on mennyt Suomenlinnan eri saunoihin polttopuuksi, niin myös nyt.
Varsinainen höyläys ja mastojen työstö valmiiksi tapahtuu vanhassa lentokonehallissa. Tässä hallissa rakennettiin aikoinaan Suomen ensimmäinen lentokone. Muutama vuosi sitten valmistui tykkisluuppi Diana ja nyt Svanhildin mastot.
Ensimmäinen toppitangoista
Mastojen saaminen halliin sujui yllättävän näppärästi, koko päivä meni parin parrun ähertämisessä... metrinkään pidemmät eivät olisi mahtuneet.
Mikael työstää mastot sahatuista aihioista. Ensin höylätää ja sitten hiotaan. Jatkuvasti tarkkaillaan muotoa. Ne puut, jotka ovat jo valmiit tai odottavat työstöä, on peitetty muoveilla kuten kaikissa kunnon kilpaveneissä on tapana…. ;-) Tosiasiassa hallissa on niin kuiva ilma, että puut alkava kuivuessaan halkeilla ja muovittamalla pyritään estämään tai edes hidastamaan tätä.
Joku kyseli: "mitä vanhoille mastoille tapahtuu". No niistä riisutaan kaikki hyödyllinen ja käyttökelpoinen irti. Sitten ne paloitellaan sopiviksi pätkiksi ja esimerkiksi mesaanimastosta tulee yksi uusi puomi. Nämä Svanhildin mastot taitavat olla viimeiset "Sipoon mastot" ne pystytettiin talvella 1993-1994 A-pukin ja ankkuripelin avustuksella jäällä laivan talvehtiessa Kalkkirannassa.
-jaw-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti