Seikkailupurjehdus Saimaalle heinäkuussa 2015 1/3

Saimaan seikkailupurjehdus 6.-11.7.2015

M/aux Astrid

Helsinki - Kotka - Lappeenranta

Maanantai 6.7.2015 - Seikkailu alkaa

Ryhmämme kokoontui hieman tuuliselle ja pilvien varjostamalle Halkolaiturille klo 10 alkaen. Kuinka jännittävää - ensimmäistä kertaa pääsisin osallistumaan purjehdukselle mereltä järvelle. Reittimme kulkisi Suomenlahden rannikon myötäisesti Viipurinlahdelle, josta jatkaisimme Saimaan kanavaa pitkin Lappeenrantaan asti.

M/aux Astrid oli jo etukäteen lastattu ruokatarpeilla, jotka elättäisivät 21-henkisen miehistön seuraavan viikon ajan. Ensi alkuun kapteenimme Teemu esitteli meille Astridin päällystön. Uusien tulokkaiden lisäksi joukkoon oli myös saatu kokeneita purjehtijoita. Seikkailu-purjehdukselle ei vaadittu aikaisempaa purjehduskokemusta, mutta moni lähtijöistä kertoi omaavansa sitä jo jonkin verran.

Heti alkuun kävimme läpi turvallisuus-ohjeet. Turvallisuussääntö numero yksi on, että aluksen laidan yli putoaminen on ehdottomasti kiellettyä. Jos näin kuitenkin tapahtuisi, tällöin sen joka huomaa miehen yli laidan tulee osoittaa tätä kohti niin pitkään, että hänet voisi paikantaa isossakin aallokossa. Sen onnettoman, joka putoaa tulee mekastaa niin kovaa kuin mahdollista. Toinen sääntö on, että kapteenin puhetta tulee kuunnella, sillä se todennäköisesti sisältää tärkeää informaatiota. Meitä muistutettiin myös siitä, että puulaivalla on tärkeää tukahduttaa havaitsemansa tuli ensi tilassa.

Turvallisuusohjeiden lisäksi kävimme läpi käytännön asioita. Tarkistimme, että kaikille on tarvittavat sadevarusteet (kunnolla sadetta pitävä takki, housut ja kumisaappaat). Meitä kehotettiin säästämään vettä suihkussa käyntiä säännöstelemällä. Miehistö lukuunottamatta päällystöä jaettiin ryhmiin, jotka vuorotellen vastaisivat ruuanlaitosta (aamiainen, lounas ja illallinen) ja siivouksesta. Kaikki muu aika olisi käytettävissä purjehdukseen. Yöt vietettäisiin pääsääntöisesti satamissa, joten yövuoroja ei tarvittaisi (lukuunottamatta ankkurivahtivuoroja).

Moottori käynnistettiin klo 12 ja otimme suunnaksi Suomenlinnan telakan, jossa pysähdyttiin vielä toviksi täydentämään puuttuvia varusteita ja tankkaamaan. Lomalaiset pääsivät kauppaan ostamaan jäätelöä ja karkkia. Sillä välin ensimmäinen ryhmä valmisti herkullisen lounaan: tomaattikeittoa, fetajuustolisuketta sekä tuoretta leipää.

Leo chillaili kannella aallokosta välittämättä
(kuva Arno Alho)

Lounaan jälkeen suunnistettiin kohti Sipoon saaristoa. Vastatuulta oli noin 10 m/s ja jouduimme ajamaan koneella. Keli aiheutti joillekin miehistön jäsenille lievää matkapahoinvointia. Vältyin itse huonolta ololta päästessäni ruoriin harjoittelemaan ohjausta aallokossa. Toiset taas nauttivat hengailusta kannella drinkkilasin kanssa..

Sipoosssa yritimme rantautumista tuttujen laituriin, mutta laituri oli liian pieni, joten päätimme laskea ankkurin. Oli oma vuoroni osallistua ruuanlaittoon. Grillimestarimme loihtivat lohesta erittäin mehevää. Lisukkeeksi keitimme uusia perunoita ja valmistimme salaattia. Jälkiruuaksi yllätyskakkutiimi taikoi todella herkullisen Brita -kakun.

Illallisen aikana kippari jakoi meidät ankkurivahtivuoroihin siten, että välillä 00-08 olisi joka tunti kaksi henkilöä hereillä vahtimassa, ettei normaalista poikkeavaa liikettä tapahdu. Mikäli ankkuri pettäisi tulisi herättää kapteeni. Kylläisinä kiipesimme punkkiimme nukkumaan ja odottamaan omaa vahtivuoroamme.

Keskellä yötä heräsin sadeveden tippuessa naamalleni. Laivan kannen vuotaessa yläpunkkani oli kastunut niin että lakanat olivat litimärät. Olisinpa kuunnellut poikia kun he illalla varoittivat minua ja kehottivat nukkumaan alasängyssä! En tainnut edes olla ainoa, jonka punkka kastui lähes kokonaan.. Pujahdin tyhjään alasänkyyn ja sain vielä hieman unta ennen vahtivuoroani.

tiistaina pääsimme vihdoin etenemään
täysillä purjeilla

Tiistai 7.7.2015 - Täysin purjein

Vahtivuorollamme klo 07-08 totesimme, ettei laivan normaalista tapahtuvaa liikettä ollut tapahtunut. Olimme yön aikana pikkuhiljaa pyörineet ankkuriköyden ympärillä. Vuoromme lähestyessä loppuaan muutkin heräsivät, ja aamupalatiimi valmisti kahvia ja puuroa sekä kattoi leipää, leikkeleitä, teevettä ja mehua.

Yön aikana tuuli oli kääntynyt idästä lounaaseen ja aurinko paistoi. Kapteeni käski nostaa kaikki purjeet. Puolelta päivin oli taas lounasaika. Ryhmämme valmisti pinaattivuohenjuusto-quichea ja päärynäsalaattia. Purjehdittuamme 10 tuntia saavuimme Rankkiin, joka on Kotkan linnakesaari. Laiturissa nautimme illalliseksi makaronilaatikkoa ja uunituoretta pullaa.

Syötyämme lähdimme porukalla tutustumaan Rankin saaren mielenkiintoiseen historiaan. Saarella ei tiedetä olleen asutusta ennen Suomen itsenäistymistä. Nykyään siellä muistuttaa 1900-luvun alkuajoista ainoastaan puinen miehistökasarmi. Sotien jälkeen Rankkiin on rakennettu lisää asuinrakennuksia ja mm. sääasema. Minua kiehtoivat eniten saaren eteläkärjen tiettävästi 1850-luvulla kivestä muuratut majakan perustukset.

En usko, että kenenkään miehistöstä oli vaikeaa saada unta näin upean päivän päätteeksi!

Jatkoa Miian kertomukseen seuraa lähipäivinä….

Purjehdusseikkailu Vallisaareen 24.5

Purjehdusseikkailu Vallisaareen

Odotukset olivat korkealla kun köydet irrotettiin, purjeet nostettiin ja Astrid käänsi keulan kohti Vallisaarta – kevään odotetuin retki oli alkamassa. Vastaleivotut croissantit ja höyryävän kuuma kahvi karkottivat kylmyyden tunteen ja laivalle pakkautunut väkijoukko oli innoissaan päästessään ensimmäisten joukossa tutustumaan tähän historiallisesti mielenkiintoiseen ja luotoarvoiltaan ainutlaatuiseen saareen Purjelaivakonttorin luotsaamana.

Puolustusvoimien hallinnossa ja pitkään suljettuna ollutta vehreää saarta Suomenlinnan itäpuolella kunnostetaan Metsähallituksen voimin ja saari avautuu vihdoin yleisölle vuonna 2016. Tuntuu mahtavalta, että kaikille tarjoutuu näin mahdollisuus tutustua tähän kauan uinuneeseen vihreään keitaaseen, sukeltaa historialliseen seikkailuun sen linnoitusten keskelle, tai vain istahtaa sammaleen peittämälle rappuselle ja antaa merituulen huuhtoa kaupungin hälyt mielestä. Ja kaikki tämä vain kivenheiton päässä Kauppatorilta.

Astrid kiinnittyi sujuvasti saaren päälaituriin entisen luotsikasarmin edustalle, josta oppaanamme toiminut Jouni meidät johdatti värikkäillä tarinoillaan saaren kiehtovaan historiaan, Ilkan sopivasti täydentäessä tarinointia. Kuljimme auringonpaisteessa polkuja pitkin läpi koskemattoman luontomaiseman: kalliot kasvoivat tuuheaa sammalta ja uskomattoman hienoa miniorvokkimattoa, kääpien valtaaman puun latvassa raakkui harakka kuin ihmetellen meitä kaksijalkaisia. Sen sijaan saaren kuuluisinta nähtävyyttä, huuhkajaa, ei valitettavasti näkynyt. Lienee ollut hoivaamassa vastasyntyneitä poikasiaan.

Astrid "luotsilaiturissa"

Retkemme jatkui Kustaanmiekan valleille, ja sieltä jyrkkänä nousuna Aleksanterin patterille. Miten hienot näkymät ylhäältä olikaan! Toisella puolella aukesi aava kimalteleva meri ja taas toisaalta pääkaupungin läheisyyden pystyi toteamaan yhdellä vilkaisulla. Matka jatkui ja tarinat veivät meidät takaisin linnoitusten aikakaudelle, kiehtovan sotahistorian pariin. Pääsimme myös kurkistamaan sisälle erään linnoitusrakennuksen holvikaarien alle huoneeseen, jonka hämärästä nurkasta löytyi korroosion kynsiin joutuneet upeat kierreportaat!

maisemaa Aleksanterinpatterilta

Aleksanterinpatteria

Teimme lisäksi kierroksen Kuninkaansaaressa, jonka vaiheista Jounilla oli kertoa monta mielenkiintoista tarinaa. Tässäkin saaressa ja sen historian parissa olisi helposti viihtynyt pidempäänkin, mutta Astrid-laiva jo odotteli meitä laiturissa valmiina kyyditsemään tutkimusmatkailijat kotimatkalle.

Paluumatkalla laivalla tarjottiin Juhan valmistama ihanan runsas saaristolaislounas herkullisen jälkiruuan kera. Ja eritysmaininnan maukkaudestaan saa savustettu lohi, jonka Juha oli uudessa savustuspöntössään meille valmistanut. Kyllä vaan ruoka maistuikin monen tunnin reippaan vaelluksen jälkeen!

Ruokailua "torpedolaiturissa"

Entä vastasiko retki odotuksia? Moninkertaisesti: Purjelaivakonttorin järjestämä päiväretki oli kuin kattaus kaikilla herkuilla: purjehduksen ilot yhdistettyinä ulkoiluun ja mielenkiintoiseen saarikierrokseen ja herkulliseen ruokailuun – suurkiitos siitä laivaväelle!

Lisäksi saaren kesyttämättömän kaunis ja monimuotoinen luonto, sen rikkomaton rauha ja kaikkialla näkyvä historian jalanjälki saivat aikaan vahvan tunteen siitä, että sinne on päästävä uudestaan ja pian. Kun jäi se huuhkajakin näkemättä.

/Kati

Purjehduskausi täydessä vauhdissa

Kesä tulee aina ja niin myös tänäkin vuonna. Pienien alkuvaikeuksien jälkeen tulee myös lämpö kuten aina. Sunnuntaina 17.5 saatiin mukavasti kesämieltä jo perinteisellä Lasten Sunnuntain purjehduksella, kun liki 100 pientä purjehtijaa seilasivat kahden laivan voimin Vasikkasaareen viettämään kaunista kevät päivää ja nauttimaan herkullisesta lohikeitosta. Jälleen aivan huikean hieno ja onnistunut purjehdus.

Vesi altaaseen ja merelle

Altaan täyttö aloitettiin heti 7 jälkeen

Viimein 24.4 avattiin Viaporin Telakan portti. Tänä vuonna kevät myräkkä teki kiusaa ja ulostelakointipäivää jouduttiin vuorokaudella lykkäämään, kun ei kovan tuulen vuoksi tohdittu avata porttia.
Mitään isompaa vahinkoa ei viivästyksestä aiheutunut, jäipähän kerrankin aikaa saunoa ja viettää iltaa telakkatovereiden kanssa ennen kauden alkua ja laivojen siirtymistä kotisatamiinsa.

Svanhild kelluu

Kotisatamaa kohden Astrid lähti ensimmäisenä….. tänäkin vuonna

Purjehduskausi eli KESÄ alkaa 23.4.2015

….kun Viaporin Telakan portti aukeaa noin klo.1500 ja Astrid, Svanhild, Ingrid ja Diana pääsevät jälleen vesille. Katokset on jo purettu ja Astridissa jopa purjeetkin paikallaan.
Tänä kesänä purjehdusvierailla on oivallinen mahdollisuus tutustua Helsingin ja Suomenkin historiaan vierailemalla vain kiven heiton päässä Halkolaiturista olevissa Valli- ja Kuninkaansaaressa. Nuo satoja vuosia suljettuna olevat saaret ovat yhä puolustusvoimien hallinnassa, mutta Purjelaivakonttorilla on ensi kesänä lupa tehdä opastettuja retkiä saarille. Ilkka on opetellut saarten historian ja hänellä on kerrottavana huikeita tarinoita näistä salaisuuksien saarista vanhojen tarinoiden lisäksi.

Astrid ja Svanhild

Ammusvarastoja Vallisaaressa

Aleksaterin patteri

Purjehduskausi 2015 lähestyy

Ulostelakointi Viaporin Telakalta on tänä vuonna huhtikuun 23.päivän tienoilla ja kausi alkaa perinteisesti Wappuna. Nyt kevään auringon ensi säteiden pilkottaessa alkaa telakallakin täysi tohina. Astridilla on puuhasteltu konehuoneessa, vaihdettu mm. koko laivan merivesijärjestelmä venttiileineen, putkineen ja pohjakaivoineen uusiin.

Svanhildilla vaihdettiin muutama lankku keulasta uusiin Veistokaaran toimesta ja tehtiin mm. uusi nimikyltti ahteriin. Telakan ulkopuolella on suoritettu ahkerasti uuden takilan suunnittelua, johon viime talvena sahatut mastopuut tulvevat. Näiden projektien lisäksi touhutaan normaaleiden kevätkunnostustöiden parissa. Riveystä, maalausta, hiontaa, lakkausta…..

Ensi kesän purjehduksista on sen verran jo suunniteltu, että Astrid on heinäkuussa matkalla Saimaalle ja Svanhildilla Sail & Play konsepti saa jatkoa…. näistä lisää myöhemmin! Muuten laivat ovat normaalisti tilauspurjehduskäytössä.

Muuatamia kuvia telakan puuhista:

Jääpeltien poisto

Huonokuntoisten lankkujen poisto

Puulaivassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Runkolankutuksessa kaiken a ja o käyttää mahdollisimman hyvää puuta ja pitkiä lankkuja. Svanhildin oikean puolen keulaan uusittiin koko lankutus talvella 2000-2001 tehdyssä steevin eli keularangan vaihdossa. Ilmeisesti joku lankuista oli sienen ym. saastuttama joka on aiheuttanut lahoamista. Vaikka nuo lankut oli vielä kelvollisessa kunnossa oli pelkona että laho leviäisi laajemmalle muihin lankkuihin ja kaariin ja siksi päätettiin nyt poistaa kaikki huonot.





Mika purkaa keulaa, laho oli noin metrin matkalla steevistä, mutta kuten todettua lankkuja ei pidä vaihtaa pätkinä. Pisin nyt vaihdettu oli 10.5metriä pitkä, vaikka pari lyhyttäkin joukkoon nyt valitettavasti päätyi….

Ensin lankut sahataan kaarien välistä, sitten halkaistaan
ja lopuksi vedetään naulat ulos, joiden reiät tapitetaan.
Päälle vielä tervaa ja uusi lankku voi tulla.

Liki 70 vuotta vanhat kaaret….

ensin lankut höyrytetään pasussa, sitten asennetaan kiilojen
ja puristimien avulla paikalleen. Tämän jälkeen ne
naulataan ja pultataan kiinni.

Viimeinen lankku, instickare puuttuu…..

hionta, riveys, tervaus ja merelle

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2015!

	Kiitos kuluneesta purjehduskaudesta.  Toivotamme Teidät tervetulleiksi ensi kesänä purjehtimaan kanssamme!