Katin päiväkirjaa Sail & Play purjehdukselta 14.7

Sunnuntai 14.7.

Oli itsestään selvää että biitsipelit jatkuvat aamulla. Parit jaettiin tällä kertaa A- ja B-lohkoihin viivalistan perusteella, eniten juonut sai parikseen vähiten juoneen jne. Vaati todellista urheiluhenkeä lähteä railakkaan illan jälkeen seuraavana aamuna virittelemään biitsiturnausta pystyyn. Siellä me taas kuitenkin kirmasimme ja kieriskelimme mustassa hiekassa kunnon biitsinpelaajien tapaan ja pelasimme täyden turnauksen. Ja taas laivalle palasi joukko mustuneita ja hikisiä hahmoja, tyytyväisinä ja hymyilevinä. Tällä kertaa tervetuliasjuomana oli ihanan makea ja raikas banaanipirtelö.

Lounaaksi saimme juuri sopivan tulista kasviskeittoa, jonka täydensi nokare Roquefort -moussea. Ja lasillinen kylmää valkoviiniä. Nälkää emme tällä retkellä todellakaan nähneet. Emmekä janoa!

Sitten olikin jo aika jättää hyvästit Jussarön hienoille maisemille ja lähetä paluumatkalle. Sää suosi purjehtimista ja pääsimme nostamaan kaikki purjeet. Laiva kulki sinisellä merellä ylväästi ja tyylikkäästi kuin joutsen: aaltoja myötäillen 

määrätietoisesti edeten kohti seuraavaa pysähdystä. Ennen pitkää olimme perillä seuraavassa yöpymispaikassa, Inkoon saaristossa Barösundissa. Täällä suoritettiin myös pieni matkustajanvaihdos, kun Martta lähti kotimatkalle ja Anna-Riikka tuli tilalle viimeiselle etapille.

Matkamuistoksi päätimme ottaa hienon ryhmäkuvan, jossa kaikki hyppäävät käsi kädessä veteen samaan aikaan. Varsinainen ryhmäpläjäys – mahtavaa! Kun vielä flengi viritettiin hyppyvalmiuteen, polskimme vedessä kuin kakarat konsanaan. Voi sitä ilakoinnin määrää kun jokainen suoritti oman hyppynsä vapaalla tyylillä! Hienoa heittäytymistä, kerta kaikkiaan.

Illan hämärtyessä nautimme kannella grilli-illallisen: tällä kertaa erinomaisia makkaroita ja runsasta perunasalaattia. Retroradiosta kantautui haikeita säveliä Myrskyluodon Maijasta Junnu Vainion Albatrossiin kuin viimeisteltynä yksityiskohtana täydelliselle kesäillalle merellä.

Kun illan viileys (ja hyttysten hyökkäykset) ajoi porukat lopulta kannen alle pelailemaan surullisen kuuluisaa kolopeliä, ei vilusta kohta ollut tietoakaan. Loppuillan riehakkaat tapahtumat jäävät elettyinä hetkinä Svanhildin tervattujen kylkien sisäpuolelle ja muistoina läsnä olleiden sydämiin.

....jatkuu