Katin päiväkirjaa Sail & Play purjehdukselta Svanhildilla 12.7-15.7

Perjantai 12.7.2013

Halkolaiturilla riitti vipinää kun miehistö valmisteli Svanhildiä perinteiselle Sail & Play -purjehdukselle. Porukkaa valui paikalle pikkuhiljaa ja laivan aurinkoiselle kannelle kerääntyi seikkailumieltä täynnä olevia lomalaisia. Mieli kupli ilosta kuin poreet kuohuviinilasissa ja edessä oleva retki herätti innostusta jokaisessa. Kun hälisevä matkaseurue vihdoin viimein saatiin kokoon ja laiva lähtövalmiiksi, ei Svanhildin moottori hyrähtänytkään käyntiin normaaliin tapaan. Laivan akut olivat simahtaneet ja Jouni joutui vielä hakemaan uudet akut ennen kuin päästiin matkaan. Saimme siitä hyvän syyn korkata uuden juoman.

Kuinka hienolta Helsingin kaupunki näyttikään mereltä käsin katsottuna. Ilta-aurinko valaisi Kaivarin tyylikkäitä kerrostaloja ja Mattolaiturin terassilaiset saivat meiltä iloiset tervehdykset kun ajoimme siitä ohi. Olimme yhteisesti sitä mieltä, että meillä oli paljon hienompi terassi ja kylmemmät juomat kuin heillä.

Sen jälkeen vain nautimme matkanteosta ja kauniista merimaisemista matkatessamme länttä kohti. Purjeita emme saaneet nostettua, sillä tuulta ei ollut riittävästi. Se ei silti meidän intoamme hillinnyt, päinvastoin tuntui että jutut jatkuivat hyvinkin lennokkaina läpi koko retken. Matkalla nautimme loistavan Juha-kokkimme loihtimaa täyteläisen kermaista lohikeittoa saaristolaisleivän ja muutaman kylmän juoman kera. Juomat merkattiin pahvilaatikon pohjasta kyhättyyn viivalistaan, ja päivän päätteeksi tarkastettiin kuka oli vetänyt eniten viivoja.

Ensimmäinen parkkipaikka oli Utterböten saari Porkkalanniemellä. Taitavasti Jouni miehistön avustamana  hilasi laivan kiinni saareen ilman että sen kylki raapaisi kalliota kertaakaan. Kerrassaan ihailtavaa tarkkuutta. Oli mukava rantautua uuteen paikkaan ja päästä jaloittelemaan maihin. Uimarappuset laitettiin paikoilleen ja ensimmäiset innokkaat pääsivät saunan kautta pulahtamaan juuri sopivan viilentävään mereen.

Illalla vietimme lämminhenkisen laulutuokion laivan kannella Matin säestäessä kitarallaan. Hämärän saapuessa loput lauluista laulettiin otsalampun valossa, vaikka hyvin tällä porukalla olikin nuotiolaulut ja suomipopin klassikot hallussa. Niin rentoa ja tunnelmallista! Sinnikkäimmät viettivät vielä loppuillan laivan salongissa Aliaksen parissa. Ja vielä sitäkin sinnikkäämmät jaksoivat odottaa aina auringonnousuun asti nähdäkseen kuinka henkeäsalpaavan kaunis voi uuden päivän koittaminen merellä olla. Näitä elämän upeita huippuhetkiä, jolloin kokee itsensä hyvin pieneksi ja nöyräksi luonnon edessä.

jatkuu....